Kulttuuri

Pekka Juntin Soratien päästä -novelli: Tiellä tähtiin

Mie olen Mokon Pena ja minusta tullee kirjailija eikä tulekhaan mikä tahansa raapustelija vaan Pena ”The Pencil” Mokko.

Päätös alko viriähmään sillon ammattikoulun alotusvuona ko asuntolan piha oli järettömän liukhaan näkönen ja vesisae jatku toista päivää, vaikka oli talvisyän ja pakkasten aika. Mie aukasin asuntolan ulko-oven ja vetasin sen varsin takasin kiini ja päätin, etten mene koskhaan enhään kouhluun tai mihinkhään.

Maattelin, että kaikela höpötykselä sitä leipä revithään.

Mie menin huohneesseen ja aloin seku lukehmaan. Mie luin Tuntemattoman yhelä rykäsyllä, enkä tykäny, mutta ihmettelin sen kirjan voimaa. Eihän sen ilmestymisestä ollu vielä montaa kymmentä vuotta ja siitä puhuthiin aitona dokumenttina ja oikeana soan kuvana. Sitten mie luin Yrjö Kokon lapsellista paarustamista tunturissa joutsenen takia. Kaikkia pörröä net aikamiehet keksii. Luin Eeva Kilpeä ja olin kuolla tylsyytheen, Sinuhen, ko ei ollu muuta hyllyssä. Maattelin, että kaikela höpötykselä sitä leipä revithään.

Koulu passitti minut kevhäälä kotia, ja mie siirryin äitin kirjahyllyle. Mie luin isävaihnaan joululahja-Päätalot ja tykkäsin siittä ko net oli niinkö elämä itte. Niissä ei tapahtunu mithään, mutta kirves piethiin terässä.

Sitten mie luin Wolter Kilven Alastalon salissa ja molin aivan myyty. Se oli yhtä laahaava ko minun elämä. Sillon oli selvää, että minustaki tullee kirjailija.

Mulla on nyt neljä tuhatta kolmesattaa sivua valhmiina. Se sijottuu tähän minun omhaan kotitalhoon ja sen päähenkilö Nils on päässy justhiin aamupalapöyästä, jonka tarjonthaan se ei ollut edellisen neljän saan sivun ajan kovinkhaan tyytyväinen ja se esitti emännälheen siinä, että vois huomena ottaa muutaki ko tikkusta kaurapuuroa. Vaikka kananmunnaa, jos rouvale soppii. Nils on justhiin menossa makkaahmaan tuohon laiastaveettävälle ja ottaa sukkaa niinkö tajunnanvirtasesti pois jalasta ja se mielenkiinto ja jännite on siinä, että miksi se ottaa aamula sukkaa pois, vaikka sillonhan net ruukathaan vasta laittaa jalkhaan.

Mie kirjotan teoksen meän kielelä ko se on jotenkin niin mukava hökötys. Meän kieli oon yhtä aikaa niinkö olemassa ja olematta. Son vekkuli ajatus, että ihmiset aivan oikeasti koittaa herättää henkhiin semmosta kieltä, jota ei ole ennen etes ollu. Ei sunkhaan se vielä ole kieli, ettei muista kaikkia sanoja! Yhtä kaikki, meän kieli semmosena sosiaalisena kehyksenä tuo kirhjaan oman kitkerän ja alistetun makunsa ja tekkee siittä sopivan tylyä luettavvaa. Sitä ei saata lukea kukhaan sujuvasti, mikä jatkaa lukuaikaa ja pistää lukijan viipyilehmään Mokon pirtissä kauemmin.

Niinkö arvata saattaa, emäntärintamalla on ollu melko hiljasta, ko mie en ole kotoa lähteny koskhaan mihinkhään. Äiti son meilä hoitanu kauppa-asiat, että molen saanu tehä taietta. Kerran äiti kerran pakotti Pajalan römppäviikoilta yhen ryssänvaimon Tojotan kyythiin ja toi sen mulle. Se sano, että siinoon Penarievule vaimokokelas, sen nimi on Natja. Lämmitä sille sauna ja käy kokkeilemassa. Kyllä met sen naisen kanssa nujusimma monenlaista useamman päivän, mutta sitten mie kattoin, että kyllä se on Natja somempi ko lapat jalkhoin, että mie pääsen jatkahmaan töitä.

Kunnalta net soittelee tuon tuostaki ja ehottaa kurssia ja työharjotteluita ja uhkaava ottaa multa Kelan kirjailija-apurahan pois. Nusulan Raija jos on langan päässä, se haukkuu minut syrjäytyhneeksi ja laiskaksi, ja niitä ei maailma kuulemma kauaa elätä. Mie en ole korvaani lotkauttanu. Raija on aina ollu pahansuopanen ja mitenpä se vois vaatimaton virkailija käsittää mithään taitheen tekemisestä. Härrekyyt, onkhaan se vähän tylsäpäinen vai pikku trikassa sielä kontturissa ko soon niin kronkkuna, sanos Nils ja pian aikaa sannooki vielä ko kirja etenee.

Mulla on nyt neljä tuhatta kolmesattaa sivua valhmiina.

Mie luulen, että ensimmäinen versio oon taputeltu vuonna kakskymmentäkaheksan. Sitten mie kirjotan sen uuesthaan, ko ei keskenerästä kannata panna kustantahmoon näytile. Sitten ko net Likelä oikein siittä hurmaantuvat, met kustannustoimitama sitä vielä jonku vuojen ja sen jälkheen alkaaki Mokon Penala killin päivät.