Paikallisuutiset

Viimeiset 12 tuntia Juutualla – ”kuumakallet eivät tässä kalastusringissä pärjää”

Elokuun viimeinen päivä kello 12 – tästä alkaa Juutuan kalastuskauden loppusuora, joka päättyy kello 24. Rannalla palaa nuotio, siinä kiehuu pannullinen kahvia toisensa perään. Juutuan taimenkansa istuu nuotiolla sulassa sovussa. – Jokainen odottaa vuoroaan, jotta pääsee parhaille heittopaikoille. Ei täällä tönitä, eikä tässä kalastusringissä kuumakallet pärjäisikään, tietää yksi viimeisten 12 tunnin kalastajista, Tuomas ”Kippura” Kiprianoff.

– Tätä sanotaan kalastajien kielellä koulun rannan suoraksi. Tässä on hyvä pooli, missä heittää perhoa ja uistinta, kertoo Inarilaisen toimittajien kalastusoppaaksi lupautunut Tuomas Kiprianoff.

– Tässä nuotiopaikan vieressä harrastetaan rinkikulttuuria. Jokainen käy vuorollaan heittämässä. Ja me kalastamme tässä kohtaa jokea siksi, että tässä on rauhallisempi virta ja tästä kalaa on perinteisesti tullut hyvin. Kaikki eivät mahdu heittämään kerralla, kun väkeä on aika paljon, joten vuorotellen pitää mennä, hän selventää.

Jos heittäjä saa saaliikseen mittataimenen, niin silloin hänellä vuoro loppuu siihen ja hän siirtyy jonon perään.

– Jos hän vapauttaa kalan, niin silloin vuoroa saa jatkaa eteenpäin. Mittataimenkin voi olla pieni ja laiha, semmoinen kuin monesti keväällä tulee, ja minä kyllä laitan sellaiset kasvamaan, kertoo Kiprianoff.

Taimenkanta on hyvä

– Juutuan taimenkanta näyttää aivan hyvältä, joten hyvällä omallatunnolla tästä voi ruokataimenen ottaa. Minä olen vasta muutamia vuosia kulkenut aktiivisesti Juutualla. Alkaisiko tuo ikä painamaan, niin että veri vetää nyt Juutualle. Täältä tuon taimenen saa aika helposti ilman pitkiä kävelymatkoja, naurahtaa Tuomas Kiprianoff.

Joillekin Juutuan kalastajille on intohimona soutaminen. Kiprianoff ei kuulu heihin.

– Soutuporukka soutaa tuolla ylempänä ja vetää taimenta veneestä. Minä en ole kasvanut Juutuan soutukulttuuriin. Tiedän, että Juutuan soutu on ikivanhaa perinnettä ja juuri se on joillekin henki ja elämä, mutta minun ajatusmaailma on keskittynyt tähän vapakalastukseen ja minä olen keskittynyt tähän maailmaan, missä tarvitaan aivan eri juttuja kuin soutamisessa.

Koulun rannasta saattoi viimeisten 12 tunnin aikana saada harjustakin, mutta Kiprianoff sanoi, että harjukset varmaankin vapautetaan.

– Tämä porukka on niin taimenen perässä, että harrit lasketaan irti, jos niitä tulee.

Kiprianoffin mukaan nykypäivänä taimenkannat ovat hyvinkin sekoittuneita, mutta Juutuan taimen on perinteisesti lyhyt ja paksu.

– Ivalojoen alkuperäinen taimenkanta on vähän pidempää ja solakampaa, koska Ivalojoki on soraikkoinen, ei niinkään kivikkoinen. Juutuan syvässä vedessä ja sen kivikoissa puikkelehtiva taimen on perinteisesti kasvanut vähän lyhyemmäksi. Joskus on ihan selkeitä tapauksia, että voi sanoa, kumman joen taimenesta on kysymys.

Kalaa saisi helpommallakin

Tuomas Kiprianoff on kotitarvekalastaja, joka kalastaa vuoden ympäri. Hän sanoo, että tokihan ruokapöytään on mukava laittaa Juutuan taimenta, mutta hänelle Juutuan kalastus merkitsee jotain muutakin kuin vain sapuskan hankintaa.

– Ruokakalaa saisin kyllä helpommalla muualtakin. Ja halvemmaksi tulisi, jos ostaisin kalan kaupasta. Kun minä tulen Juutualle ja pääsen heittämään virtaan, niin siinä huolet unohtuvat heti. Mieli on täysin siinä kalastuksessa. Pitää keskittyä niin moneen elementtiin yhtä aikaa, ettei siinä voi miettiä mitään muuta. Kyllä Juutuan kalastus ja henkinen hyvinvointi kulkevat rinnakkain.

Kiprianoff muistelee, että hän sai ensimmäisen taimenensa avovesikauden alussa 11. toukokuuta.

– Se oli Ivalojoen kala, mutta ei tullut ylös asti.

Jalopiirteinen Luton taimen

Luton taimenkanta on huonompi kuin Ivalojoessa ja Juutuassa, mutta toki hän tänä kesänä teki myös perinteisen Luton reissun.

– Lutolla tulee aika herkästi vapautettua taimenia, jotta se kanta pysyy hyvänä. Luton taimenen ulkomuotohan on ihan omaa luokkaansa. Luton taimen on oikein hieno ja nätti. Kai se johtuu siitä, että se ei ole sekoittunut istutustaimeniin. Ehkä Tuulomajärvessä, johon se vaeltaa, ei ole kovin paljon istutusta. En ole Venäjän kalastjusolojen tuntija, ja joku ehkä osaa sanoa tästä asiasta tarkemmin.

Ivalon Perhokalastajat ry aloittaa pian syyskauden ja perhokansa kokoontuu Ivalon Ainolaan taas kerran viikossa.

– Aika paljon tuossa kahvitulilla istuu kerhon jäseniä, mutta on täällä toki muitakin. Viime talvena ehdin olla aika vähän kokoontumisissa, muitta nyt olisi tarkoitus keretä taas itsekin. Perhokalastajien illassa juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla jäi, vaikka olisi ollut pitkäkin tauko, vakuuttaa Tuomas Kiprianoff.