ELETÄÄN LAPISSA: PULMANKIJÄRVI

Tunturin kaamos on yksi hienoimpia vuodenaikoja

Eletään keskellä kaamosta ja Hillagammin pihapiirissä, jonne Hannu Holmberg on hurauttanut kelkalla huoltoreissulle, vallitsee sininen hämäryys ja täysi hiljaisuus. Ja samanlainen hiljaisuus Hillagammin pihalla vallitsee melkeinpä vuoden ympäri.

– Hillagammin paikka on kyllä niin huolella valittu, että tämä on ihan oma maailmansa. Tammukkapurotkin ovat vähän kauempana, joten ei tässä juuri ohikulkijoita näe. Voin kuvitella, että kun varsinkin ulkomaalainen on tässä kammilla keskellä tuntureita valkoisen lumen keskellä, niin hänestä varmasti tuntuu kuin olisi jossakin muumimaailmassa, naurahtaa Holmberg.

Utsjoen vuoden 2021 yrittäjä, 70North-yrityksen Hannu Holmberg sanoo, että kaamos on hänelle täyttä työaikaa.

– Kaamoshan on älyttömän hieno vuodenaika. Se voi olla sinistä hämäryyttä, mutta täällä tunturissa kaamos voi olla kuin loputon auringonnousu ja auringonlasku. Kaamosajan värit ja taivaanrannalla näkyvä auringonkajo ovat tosi hienoja varsinkin tunturissa.

Holmberg tietää, että hänen asiakkaansa ihailevat revontulia, jos sellaiset loistavat tunturin yllä, mutta yhtä lailla he voivat ihailla myös täysikuuta tai tähtitaivasta. Ja eihän missään voi ihailla linnunrataa paljain silmin yhtä hyvin kuin tunturissa.

Tulien teko on hermolepoa

Hannu Holmberg vilkaisee kännykästään, että Hillagammille on tulossa sydäntalven aikaan monia lapsiperheitä.

– Minä olen rohkaissutkin ihmisiä siihen, että he uskaltaisivat ottaa lapset luontoon. On tänne ihan sylivauvojakin kannettu reestä. Minä yleensä kuljetan asiakkaat kaikkiin kohteisiin, mutta toki on sitten suomalaisia, kokeneita eränkävijöitä, jotka haluavat tulla mökille ihan omin päin.

Holmberg on nähnyt, kuinka toinen maailma tunturi on kaupungeista tuleville asiakkaille, jotka yleensä ovat vielä työelämässä – ja työstressikin taitaa painaa päälle.

– Kun he tulevat vaikka tähän Hillagammille, niin heidän aika kuluu mukavasti arkisissa askareissa. He virittävät tulia kaminaan, lämmittävät saunaa ja kantavat vettä pikku purosta. Sekin voi olla ainutlaatuinen kokemus, kun lumi lentää ympärillä ja hakee sankolla kristallinkirkasta ja varmasti puhdasta vettä tuolta puron syvänteestä. Näissä askareissa työhuolet varmasti katoavat mielestä.

Tunturimökeissä on täysi keittiö ja vieraat haluavat aina kokkailla itse.

– He syövät hyvin, mutta tekevät sen ruuan tosin itse. Ei minulta ole oikeastaan koskaan tilattu valmiita ruokia, mutta jos semmoinen tilanne tulisi, niin tokihan asia järjestyisi. Elävä tuli on asiakkaille tärkeä, ja jos näen, että asiakas ei ehkä ole koskaan tulia tehnyt, niin kyselen, osaatteko tehdä tulet ja näytän miten se tapahtuu.

Kanarialle ei voi häipyä

Tunturin jouluvieraat pitävät huolen siitä, että Hannu Holmberg ei voi nousta Kanarian koneeseen ja lähteä etelän lämpöön pariksi viikoksi.

– Kyllä aina pitää olla vähän valmiina täällä paikan päällä. Jos vaikka joku lämmitin hajoaa, niin pitää olla talonmiehenä. Ja aika paljon asiakkaille saa selittää, että miten mikäkin asia kämpällä toimii. Olen oppinut, että joskus kannattaa selittää vähän ulkovessan toimintaperiaatettakin. Yksi brittiporukka sanoi kerran, että olipa se hurja paikka se ulkovessa ja siinä minulle selvisi, että hehän olivat siellä nostaneet sen koko styroksikannen istuinrenkaineen pois ennen kuin asioivat siellä, joten olihan se varmasti sitten primitiivinen kokemus.

– Tästä brittien palautteesta minulle vain vahvistui se käsitys, että on ihan hyvä selittää miten mikäkin paikka toimii, jotta lomasta tulee mukava. En halua ajatella, että vierailla menee joku asia tunturilomasta mönkään vain sen takia, että minä vieraiden isäntänä en ymmärtänyt jotakin yksityiskohtaa selittää.

– Asiakkaat ovat kuitenkin keskellä erämaata, joten yritän tavata kaikki vieraani, luoda heille turvallisen ilmapiirin ja tehdä selväksi, että heti voi soittaa, jos tulee jotakin kysyttävää.

Tunturimökkien vieraina on ollut suomalaisten lisäksi paljon saksalaisia. Italialaisia käy joskus ja sveitsiläiset ovat ylivoimaisesti suurin ryhmä. Aasialaisiakin on hieman ollut, mutta heille yöpyminen keskellä tunturia on sittenkin vähän liian raju kokemus.

Tunturissa on sesonki – melkein aina

Utsjoen Vuoden yrittäjällä on tunturissa töitä melkein vuoden ympäri. Jos toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun onkin sitten rauhallisempaa, niin se ei haittaa mitään. Silloin voi piipahtaa etelässä katsomassa miltä siellä kesän tulo näyttää.

– Muutenhan tässä on melkein 11 kuukautta sesonkia. Tämähän on unelmapaikka tehdä matkailutoimintaa, koska on niin pitkät sesongit. Pilkkiporukat tulevat tietysti keväällä. Ensimmäisenä koronakeväänä, kun maailma meni kiinni, moni joutui peruuttamaan Norjan pilkkireissunsa, mutta heitä tuli sitten tänne. Ja oli uusiakin pilkkiporukoita, kun ihmiset halusivat keksiä jotakin ja laskettelukeskuksetkin menivät kiinni.

– Olihan se erikoinen kokemus, kun etelästä tulevien asiakkaitten kanssa sovittiin asioita etänä. Moni ilmoitti käyvänsä kaupassa yhden kerran ajomatkan aikana ja ostavansa peräkontin täyteen ruokaa. He kyselivät ensin, että voiko tänne tulla ja minä sanoin, että eihän kukaan kiellä liikkumasta tunturissa ja voimme hoitaa asiat niin koronaturvallisesti, ettei meidän tarvitse toisiamme edes kasvotusten nähdä, muistelee Holmberg ensimmäistä koronakevättä.

Riekkoporukat ovat Holmbergin vakioasukkaita. Riekonpyytäjän ei tarvitse kuin astua suoraan kämpän ovesta ulos, niin hän on keskellä riekkomaita. Saalis ei ole riekkoporukoille mitenkään pääasia.

– Enemmänkin se on yhteistyötä ja kuntoilua koiran ja isännän välillä tunturissa. Ollaan iloisia siitä, että saadaan ulkoilla päivällä ja on aina mukava, jos tulee tilanteita, mutta ei se saalis ole tärkeintä. Tietysti, jos sen viikon aikana tulee riekko, niin sehän valmistetaan ruuaksi ja kaikki pääsevät maistelemaan suurella hartaudella miltä se maistuu.

– Osa riekonpyytäjistä ja muistakin kävijöistä on minun vakioasiakkaita. Jotkut ihan kiertävät näitä mökkejä vuoron perään. He haluavat katsoa millaista maastoa ja mitä salaisuuksia minkäkin kämpän lähistöltä löytyy.

Paras uniikki lomakohde

Hillagammi valittiin vuonna 2019 lajissaan Euroopan parhaaksi lomakohteeksi. Valinnan teki European Holiday Home Association ainutlaatuisuutta korostavassa Unique Spot Holiday Home -luokassa.

Hannu Holmberg on ylpeä tunnustuksesta ja sanoo, että kun tämä tunnustus Hillagammille tuli, niin on kohde sen jälkeen varsinkin myynyt itse itseään.

– Tämmöiset tunturikohteet myyvät muutenkin itseään, ei tarvitse soitella tai kiertää matkamessuilla. Tähän saattaa tulla varauksia kahden vuoden päähän, joten jos aikoo viettää täällä joulua, parasta ruska-aikaa tai pääsiäistä, niin kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

Hannu Holmbergin yrityksen palveluihin kuuluu muun muassa maastokuljetusten ja erilaisten tunturissa liikkuvien ryhmien huoltaminen. Ensi kesänä on Kaldoaiviin tulossa hevosvaellusporukka, joka vaatii huoltoa reitin varrella.

Jotkut retkeilijät haluavat nautiskella pitkästä vaelluksesta ilman rinkkojen kantamista, joten Holmberg kuljettaa kantamukset leiripaikalta toiselle.

Myös lumen sisällä nukkuminen, lumikuoppa tai lumiluola, kiehtovat joitakin asiakkaita ja Riekkojärvellä, jossa lunta riittää ja sitä kinostaa aina mökin ympärillekin, on tehty lumiluola nukkumista varten.

– Aika moni oikein kokenut eräretkeilijä varmasti tekee ne lumiluolansa vaelluksellaan ihan itse, mutta mikä sen turvallisempaa kuin kaivaa se lumiluola kämpän viereen. Siellä saa sitten kokea varmasti ikimuistoisen yön lumessa nukkumisesta, mutta jos yöllä sattuu jotakin, tai saa kiintiön täyteen lumiluolanukkumista, niin voi kävellä siihen viereen kämpän sisälle.

Yrittäjä on itsensä herra

Hannu Holmbergin juuret ovat isänsä kautta tiukasti Utsjoella. Hän on vanhaa poromiessukua, ja itseasiassa Hillagammi on rakennettu paikalle, josta suku ennen vanhaan kävi niittämässä kenkäheinää. Sitähän tarvittiin aina, jotta oli laittaa hyvää kenkäheinää karvakengän sisälle pitkän talven ajan.

Alkujaan Holmberg on ollut kirvesmies ja hänellä oli Lofoottien alueella Harstadissa rakennusfirma. Myös Helsingissä hän on toiminut kirvesmiehenä. Kirvesmiehen taidot ovat hyödyksi matkailuyrittäjän ammatissa, kun aina voi tulla eteen jotain kunnostettavaa.

– Tämänkaltainen yrittäminen on suhteellisen vapaata ja minä tykkään siitä. Norjassa tein aika paljon muille projekteja, ja kun kymmenen vuotta kuunteli asiakkaita ja toteutti heidän toiveitaan, niin alkoi tuntua siltä, että olisihan se paljon mukavampi tehdä itselle.

Holmberg huomauttaa, että kyllähän yrittäjän työ tunturissa on fyysisesti raskasta ja koko ajan on myös henkinen paine päällä, kaikenhan pitää myös tuottaa.

– Kun on joku projekti päällä, niin kiire on kova, mutta saapahan tässä ainakin tehdä sitä mitä tykkää. Ei sitä muuten jaksaisikaan, kun tässähän täytyy olla töissä kellon ympäri.

Hannu Holmberg keittää kahvit Hillagammissa ennen kuin lähdemme kotimatkalle. Ulkona tuiskuaa, mutta kun Gammin muodot ovat pyöreitä kuten kammissa kuuluu ollakin, niin tuuli ei pääse rakennukseen mistään päin käsiksi.

Aivan perinteistä saamelaisten turvekammia hän ei ole tunturiin asiakkailleen rakentanut. Hannu kyllä itse viihtyisi hyvin sellaisessa, mutta hän epäilee, että ei sähköttömään perinnekammiin taitaisi yövieraita riittää.

– No miksei päiväkahviporukoita voisi ollakin…Mutta jos vanhoista kammeista puhutaan, niin tässä Hillagammin vieressä on sellainen vanha romahtanut kammi. Olen viestinyt Metsähallitukseen, että olisikohan sen kunnostamisessa ajatusta.

Mielenkiinto pohjoista kohtaan ei lopu

Hannu Holmberg sanoo, että varmasti hän vielä kymmenkunta vuotta jatkaa täysillä 70North-yrityksen vetämistä. Nyt hänellä on suunnitelmissa palkata vähän apuvoimiakin, jotta olisi joku toinenkin, joka tietää mitä tunturikohteissa pitäisi tehdä, eikä kaikki ole yhden miehen varassa, jos hänelle jotakin sattuisi.

– Sen verran raskasta työtä tämä on, että ehkä en ihan eläkkeelle asti tätä jatka kuitenkaan, hän epäilee.

Asiakkaita hän uskoo Utsjoen maisemiin riittävän tulevaisuudessakin. Hän huomasi jo Norjassa asuessaan kymmenen vuotta sitten, että kiinnostus retkeilyä ja ulkoilua kohtaan näyttää kasvavan.

– Korona-aikana se kiinnostus on entisestään kasvanut. Nämä Utsjoen tunturimaastot ovat neitseellistä ja koskematonta aluetta ja sitä ihmiset haluavat tulla katsomaan. Eikä tämä ole kuitenkaan mitään massamatkailua, joten rauha säilyy eikä maasto kulu liikaa.

Lasi-iglua ei löydy Hannu Holmbergin repertuaarista. Hän arvelee, että sellainen ei kiinnosta juuri hänen kohderyhmäänsä. Hannulle myös kesäsesonki on tärkeää ja kesään ei revontulikota oikein sovellu.

Pulmankijärvi

Pulmankijärvi sijaitsee 20 kilometriä Nuorgamista etelään. Järvi sijaitsee Suomen ja Norjan rajalla Pohjois-Lapissa. Se sijaitsee 10 kilometriä Suomen pohjoisimmasta kohdasta etelään. Jäämerelle Pulmankijärveltä on matkaa 30 kilometriä.

Viime vuonna Pulmankijärven alue pääsi valtioneuvoston uusitulle arvomaisemalistalle, jolla on lähes kaksisataa kohdetta Suomesta. Pulmankijärvi on listan pohjoisin kohde.

Järvi sijaitsee osittain Suomen puolella Utsjoen kunnassa ja osittain Norjan puolella Tenon kunnassa. Järven suurin syvyys on 35 metriä.

Suomen puolella Pulmankijärvi ympäristöineen on 1 623 hehtaarin laajuinen Natura 2000 -kohde. Meren läheisyys vaikuttaa alueen kasvi- ja eläinlajistoon. Tamariskikasveihin kuuluvaa pensaskanervaa kasvaa Suomessa ainoastaan Pulmankijärven alueella. Järven erikoisuuksiin kuuluu myös siellä elävä merikala kampela. Järven historia on erityinen, sillä aikanaan se on ollut osa Jäämerta.

Pulmankijärven Natura-alueella tavattavia muita huomionarvoisia kasveja ovat nystypaju, velholehti, vuoriloikko ja valkokämmekkä. Niistä vuoriloikko on alueellisesti uhanalainen.

Pulmankijärven eteläpäässä on 60 kilometriä pitkän Sevetti-Pulmankijärvi -vaellusreitin loppu- tai alkupiste. Alueen herkkä luonto on kärsinyt kulumisesta ja roskaamisesta. Viime kesinä matkailu alueella on ollut vilkasta.

Utsjoen kunta kartoittaa parhaillaan rahoitusta roska-astioille ja jätehuollolle Pulmankijärvelle.

Ympäri vuoden Pulmankijärvellä elää muutama talous.