Kulttuuri

Pekka Juntin Soratien päästä -novelli: Ihmelääke

Syyne soitti Matarengista tohkeissaan ko pikkupojat. Soli lukenu varmoista lähteistä, että nyt on poka löytyny salhainen lääke viirukseen, joka oli tappanu jo vissiin melkein koko Euroopan ja Tukholmastaki jo puolet. Mie että jassoo, mikäs soon, johon Syyne, että arvaappa vasiten.

– Muisteleppa mikä son ollu viimevuoet syntilistala, minkä käyttöä on käsketty vähentää ja millä meitä on peloteltu.

Mie olin, että os’sianleuka miten taimaalaiset naisilta näyttävät pojat voi vaikuttaa viirukseen, johon Syyne nauro räkäsesti, ette älä sie Rauno vittuile hänen reisuile tai loppuu nuuskakuorman soutamiset siihen. Pyysin antheeksi. Siinä sillä oli vipu, millä se pakotti minut kuuntehleen kaikki sen jutut. Se toi mulle nuuskua rajale, ko net panit nuo rajat muka kiini, vaikka eihän se mithään auta. Eihän jokheen jää kulkujälkiä. Met kuljema sen ko meän tarttee.

– No mikä se lääke on, kysyin niinkö olis muka enemmänki kiinnostanu, johon Syyne sano, että älikött.

– Punanen liha, Rauno, kuulekko. Niin mie luin ja niin soon. Katoppa karttaa, missä raatoja tullee. Stockholmissa ja Helsingissä, Nyyjookissa ja Jöötteporissa. Sielä assuu kaikki net kaalinjyrsijät ja soijapojat. Kuule Rauno met voitama tämän soan!

Mie ette onpa se vain soma, jos näin on ja kysyin, että vieläkö Syynelä on lihhaa pakkasessa.

– Kaksi kokohnaista mullikkaa, vaikka mie syön vähinthään puoli kilukrammia joka päivä, se kailotti ko ois lottovoiton saanu, johon mie että onpa se vain hyä. Syyne selvitti aikansa ja katto sitte kelhoon ja sano, että ei saateri häätyy lähteä Synterbyyhyn. Mie että mitäs sie sairaalassa, johon se sano, että niitä hoitoja antavat sielä. Mie ihmettelin, että miksi net sulle hirvenlihhaa sielä syöttää, johon Syyne räkätti, että olet sie Rauno semmonen finjäävelin perikuva, ettei maailmassa toista.

– Mulla on syöpä, se sano. – Perssilmästä löysivät.

Pekka Juntti