Paikallisuutiset
Näätämöjoki kuhisee elävänä kuolleita zombiekaloja – kyttyrälohien kalman haju leviää pitkin jokivartta
Ruskasesonki painaa päälle ja suomalaiset turistibussit pysähtyvät tuon tuostakin Kolttakönkään parkkipaikalle kuvaamaan kosken valtavia kuohuja. Turistimummojen kamerakännykät laulavat ja tuskin kukaan heistä huomaa, että sillan alla yhden kiven päälle on aalto heittänyt ”elävän kuolleen” eli elävältä mädäntyneen ja lopulta kuolleen kyttyrälohen.
– Eihän ne kyttyrälohet enää näissä Kolttakönkään kuohuissa ole. Menkää tuonne alavirtaan, sinne missä on vanha kolttien kappeli. Siellä suvannot kuhisevat kuolevaa kyttyrälohta. Löydätte paikan, jos ei muusta niin hajusta, vakuuttaa Neidenin kalastuskunnan puheenjohtaja Karl Magne Arvola.
Kävelemme Neidenin sillalta puoli kilometriä alaspäin ja sieltä vastaan tuleekin Arvolan lupaama suvanto – kyttyrälohien hautausmaa.
– Tähän suvantoon ne ovat valuneet kuolemaan, tässä ne uivat ja räpiköivät edestakaisin, kunnes kuolevat ja aallot huuhtovat ne rantaan, sanoo Arvola.
Näkymä suvantoon on pysäyttävä. Ensin näkyy veden pinnalla tummia selkäeviä, jotka viistävät vettä edestakaisin. Tarkempi silmäily osoittaa, että kyttyrälohiahan siellä vilistää. Aallot ovat huuhtoneet kuolleita kyttyrälohia rannalle ja mädän löyhkä on kammottava. Tökkäämme yhtä homeen peitossa olevaa kyttyrälohivainajaa kepillä – ei se vielä vainaja ollutkaan, sillä kala ponkaisee kepin tökkäisystä salamannopeasti uimaan.
KATSO VIDEO Neidenin kalastuskunnan puheenjohtaja Karl Magne Arvola kertoo kyttyrälohitilanteen olevan huolestuttava
Video: Ville Vaarala
Kyttyrälohta vastaan taistellaan
– Me poistimme kyttyrälohta 15 000 kappaletta tänä kesänä. Nämä kyttyrät, mitkä näissä suvannoissa uivat, jäivät vielä jäljelle. Nämä ovat kuteneet ja nyt niiden tehtävänä on vain kuolla, sanoo Karl Magne Arvola.
Hän on tyytyväinen määrään. Paljon tehtiin kyttyrälohen poistamiseksi Näätämöjoesta kuluneena kesänä.
– Tutkijat sanovat, että osa kyttyrälohista tulee siihen jokeen mihin ne ovat syntyneet, aivan kuten atlanninlohikin tulee synnyinjokeensa. Jos näin on, niin silloinhan kyttyrälohen poistaminen auttaa väistämättä, sanoo Arvola.
Karl Magne Arvolan mukaan ihmisen pitää yrittää poistaa kyttyrälohta Näätämöjoesta, mutta hän huokaisee, ettei ole varma siitä, miten taistelussa käy. Eikä sitä Arvolan mukaan tiedä tässä vaiheessa kukaan muukaan.
– Katoaako se joskus Näätämöjoesta? Kuka tietää. Se on saanut niin suuren jalansijan Näätämöjoesta. Ja joen vesi lämpenee, se lisää kyttyrälohen mahdollisuuksia levitä. Itänaapuri, venäläinen, aikoo kuulemma istuttaa kyttyrälohta vielä lisää.
– Venäläisillä on kiintiö kyttyrälohelle. Kun kiintiö on saatu, niin he päästävät kyttyrälohen aivan vapaasti ylös ja sitä on hirveitä määriä. Venäläinenhän tämän kalan istutti pohjoiseen. Se levisi pitkin pohjoista rannikkoa aivan kuten kuningasrapukin levisi joka paikkaan.
Arvola puhuu kyttyrälohesta, mutta lisää, että ryssänlohestahan sitä ennen vanhaan Norjan Näätämössä puhuttiin.
– Eihän tämä meille aivan tuntematon laji ole. 60-luvulla ja 70-luvun alussa löytyi jovesta kanssa paljon kyttyrälohta, mutta sitten se katosi, kunnes muutama vuosi sitten ilmestyi uudestaan ja isossa määrin, selvittää Arvola sujuvasti vanhalla suomen kielen murteellaan.
Mäti on herrojen herkkua
– Kyttyrälohta pitää yrittää vähentää ja samalla pitää yrittää hyödyntää sitä ruokakalana. Sehän on ihan priimakala meressä ja vielä alussa silloinkin, kun se on noussut jokeen. Valtio ja kaikki viranomaisetkin suosittelevat hyödyntämään kyttyrälohta ruokakalana, ja se on aivan oikein, sanoo Karl Magne Arvola.
Hän tietää, että kyttyrälohen mätikin on aivan hyvää, oikeastaan ihan herrojen herkkua. Se on pari kolme kertaa isorakeisempaa kuin atlanninlohen mäti, joten siitä voi keittää vaikka keiton, jos kaikkea ei halua herkutella leivän päällä.
Entä miksi kyttyrälohesta pitäisi edes päästä eroon?
– On pelkona, että se kyttyrä kilpailee kutupaikoista atlanninlohen kanssa. Kyttyrälohi on aggressiivinen. Varsinkin jos sitä on paljon, niin se ajaa kaikki pois läheltään. Atlanninlohi on kiltimpi ja se ei välttämättä pääse kutupaikoilleen, jos siellä on kyttyrälohta, sanoo Arvola.
KATSO VIDEO: Kurkista veden pinnan alle – tältä näyttää pystyyn mätänevä zombiekala!
Video: Ville Vaarala
Vaikka hän kehuukin kyttyrälohen olevan alkuvaiheessa kelpo ruokakala, niin tunnustaa hän, että eipä ole tänä kesänä kyttyrälohta syönyt.
– Olen maistanut sitä aikanaan ja tiedän, että se on hyvä syötävä. Mutta kun sitä nyt työkseen pyytää ja katselee, niin rupiaa vistottamaan koko kyttyrälohi. Se ei ole minun lempiateria, hän naurahtaa.
Tänä kesänä kirkkoniemeläinen yritys osti kaikki Norjan puolen Näätämöjoen kyttyrälohet. Yritys teki kyttyrälohesta fileetä. Kyttyrälohen kaupallinen menekki lienee hyvää, koska sama yritys osti kyttyrälohisaaliin myös kolmesta muusta lähijoesta.
Atlanninlohella hyvä kesä
Näätämöjoella oli tänä kesänä myös niinsanottua oikeaa lohta, atlanninlohta.
– Vaikka kyttyrälohesta puhutaan ja se on probleema, niin atlanninlohen osalta kesä oli keskimääräisen hyvä. Näätämöjoesta nostettiin kolme tonnia lohta. Ei se huono kesä ollut, oikeastaan tämä oli normaali kesä, Arvola tuumailee.
Karl Magne Arvola sanoo, että hän on pyytänyt tänä kesänä ruokakalansa tunturijärviltä.
– Mieluummin kalastelen nyt tunturissa. Sieltä tulee taimenia ja ennen kaikkea rautua. Ei meillä verkoilla pyydetä tunturissa, vaan uistimilla ja perhoilla. Joku voi pyytää madolla. Mato-onki pyytää rannalla, ja kalastaja voi istuskella nuotiolla ja katsella, tarttuuko kala koukkuun.
– Rautu on tärkeämpi kuin taimen. Rautu on alkanut tulemaan nyt isoksi, kun me olemme pyytäneet pois miljoonaveljeksiä monta kymmentä vuotta. Rautukanta on nyt mukavasti kasvanut.
Arvola lisää, että Näätämöjoessa olisi toki siikaa, vaellussiikaa, joka tulee mereltä, mutta sitä on vaikea pyytää.
– Ennen vanhaan, kun oli vähempi ruokaa, siikaa pyydettiin joesta verkoilla. Näätämöjoessa oleva siika on muuten aika isoakin. Ja haukea on joessa paljon. Minä syön kyllä hauvenkin, kunhan joku sen ensin tekkee ja laittaa.
Kyttyrälohi
Venäjä siirtoistutti kyttyrälohen Kuolan ja Vienanmeren jokiin 1950-luvulla.
Ensimmäiset kyttyrälohihavainnot tehtiin Norjan lohijoissa 1960. Tämän jälkeen kyttyrälohi oli silloin tällöin yksittäinen vieras Tenojoella ja Näätämöjoella.
Viime vuosina kyttyrälohi on vallannut Tenon ja Näätämöjoen.
Kyttyrälohi kutee joka toinen vuosi. Kalan elinkierto on kaksi vuotta, jonka jälkeen se mätänee ja kuolee jokeen.
Mätänevät kyttyrälohet voivat rehevöittää jokivartta ja levittää bakteereja jokeen. Kalojen raadot ovat erityisesti merikotkien herkkua ja niillä on vaikutusta jopa merikotkakantojen kasvuun.
Kyttyrälohen leviämisen syitä ei tiedetä, mutta yksi syy voi olla ilmastonmuutos.
Kyttyrälohta ei kaivata atlanninlohen vanhoille kutualueille, koska tutkijat pelkäävät sen häiritsevän atlanninlohen kuturauhaa ja lajin pelätään levittävän myös tartuntatauteja.
Näätämöjoki on Suomen toinen Jäämereen laskeva lohijoki.