Ajanviete

Päivämukin: Kiviojan reitille lähtevän kannattaa ottaa kalastusvehkeet mukaan

Saariselän Sanomien Päivämukin-juttusarjassa esitellään retkikohteita, joissa voi helposti käväistä päivämukin eli takaisin parkkipaikalla ollaan vielä saman päivän aikana. Kiviojan reitti on aikaisemmin kuulunut Inarin retkeilyreitistöön, mutta vaikka opasteet on nyt purettu, erottuu se silti helposti maastosta.

Noin 10 kilometrin mittainen reitti lähtee Inarin kirkonkylän ja Kittilän välillä kulkevan tien varresta. Parkkipaikka on tien vasemmalla puolella noin viisi kilometriä Inarin kirkonkylältä Kittilään päin ajettaessa.

Parkkipaikalle ei ole opasteita, mutta hieman sitä ennen vasemmalle kääntyy tie soranottopaikalle. Parkkipaikka on muutama sata metriä tästä risteyksestä eteenpäin juuri ennen kuin tie kaartaa vasemmalle.

Reitti on aikaisemmin kuulunut Inarin retkeilyreittiverkostoon, mutta Metsähallitus on vuoden 2022 aikana purkanut siltä opasteet ja tulistelupaikat. Syksyllä 2022 polun varrella oli vielä harvakseltaan punaisia merkkitolppia, joista monet olivat tosin jo kaatuneet maahan. Puissa näkyy myös paikoitellen oransseja maalitäpliä, joilla reitti on aikoinaan merkitty maastoon.

Reitti lähtee tieltä katsottuna parkkipaikan oikeasta yläkulmasta idän suuntaan ja polku erottuu edelleen hyvin maastossa. Reitillä pärjää tukevilla vaelluskengillä.

Reitin alku on sama tullessa ja mennessä, ja sen ympyräosuus alkaa 1,3 kilometrin päässä parkkipaikalta. Aluksi kuljetaan melko suoraan mönkijän jälkeä. Vasemmalle kädelle jää suojavyöhyke ja oikealla kohoaa matala harju. Sitten polku sukeltaa nuorten mäntyjen muodostamaan tunneliin.

Kun saavutaan polkujen risteyskohtaan, voi päättää kumpaan suuntaan haluaa lähteä reittiä kiertämään. Myötäpäivään kuljettaessa käännytään vasemmalle ja ylitetään ensimmäiseksi Kivioja. Lokakuussa vesi on matalalla ja ylitys on helppo kiviä myöten.

Kiviojan ylityksen jälkeen reitti lähtee seurailemaan vaaran laitaa ja ensimmäiselle järvelle on matkaa 1,6 kilometriä. Tämän reittiosuuden varrella on vanha tervahauta, josta ei tosin kyltin lisäksi ole paljoa muuta enää nähtävillä.

Vähän matkan päässä polku yhtyy hetkeksi vanhan metsäautotien pohjaan, kunnes noin sadan metrin jälkeen erkanee oikealle. Risteyskohtaa ei ole merkitty mitenkään, mutta polku erottuu maastosta selkeästi. Muutaman kymmenen metrin päässä polkua eteenpäin näkyy myös mänty, jossa on oranssi maalitäplä. Hetken päästä saavutaan Kivenjärvelle.

Kivenjärvellä on aikaisemmin ollut tulistelupaikka ja puuliiteri, jotka on nyt kuitenkin purettu pois. Puuliiterin pyöröhirret oli pilkottu ja jätetty paikoilleen ilmeisestikin käytettäväksi polttopuina, mutta retkeilijän kannattaa kuitenkin varautua siihen, että polttopuuhuoltoa reitin varrella ei enää ole. Vanha kuimakäymälä on kuitenkin jätetty sijoilleen.

Kivenjärveltä lähdettäessä maisema aukeaa takaisin tulosuuntaan päin ja etäällä näkyy Otsamotunturi ja palovartijanmaja. Tällä reittiosuudella näkee todella vanhoja kelopuita, joista osa on kaatuneita ja osa edelleen pystyssä. Muutama kuusikin on päässyt kasvamaan suojaisaan notkelmaan. Myös reitin pisin ja jyrkin nousu löytyy tältä osuudelta.

Seuraavaksi saavutaan Keskimmäiselle taimenjärvelle. Myös täällä olleet retkeilyrakenteet on purettu, mutta vanha nuotiopaikka on edelleen paikoillaan, samoin kuivakäymälä. Järven itäpäässä näkyy vene, joten se lienee merkki siitä, että järvessä voisi olla kalaakin.

Matka jatkuu harjumaisemissa, pienet nousut ja laskut vuorottelevat. Harjun toisella puolen maisema alkaa muuttua. Näkyvissä on enemmän isoja kivenlohkareita ja pieniä käkkyrämäntyjä.

Sitten saavutaan kolmannelle järvelle eli Saari-taimenjärvelle. Täältä nousee kuuleman mukaan hyvänkokoista harjusta ja kalastaa saa, kunhan on lunastanut kalastonhoitomaksun. Pienen niemen kärjestä löytyy epävirallinen nuotiopaikka, joka ainakin etelätuulella on aika suojaton levähdyspaikka.

Hetken aikaa kuljetaan etelään päin seuraillen järven rantaa, kunnes vastaan tulee vielä yksi tulistelupaikka, jossa liiterin purkutyöt ovat vielä tuolla hetkellä kesken. Sieltä jatketaan vähän matkaa länteen, lasketaan loivaa alamäkeä, kunnes yhytetään alkuperäinen Kiviojalta lähtevä polku.

Risteyksestä lähdetään oikealle ja jalan alla on taas leveämpi mönkijällä kuljettu jälki. Täältä on matkaa hieman alle neljä kilometriä takaisin parkkipaikalle. Loppumatka on pääasiassa helppokulkuista maastoa, mutta välillä reitti kapenee kinttupoluksi ja matkan varrelle osuu muutama märempi ylityspaikka.

Juuri kun luulee, että reitti jatkuu loppuun asti samanlaisena, aukeaa silmien eteen laaja kivinen tasanne, jolle on kuin ripolteltu suuria kivenlohkareita. Vanhat aihkimännyt nojailevat toisiinsa ja kitisevät tuulessa.

Vähän kiviaukean jälkeen saavutaan polkujen risteyskohtaan, mistä jatketaan eteenpäin kohti parkkipaikkaa. Koko reitin varrella parkkipaikkaa lukuunottamatta ei näkynyt lainkaan roskia, mikä kertoo varmasti sen vähäisestä käytöstä.