Paikallisuutiset

Ikivanha kulttuurikohde, jonka jokaisen tulisi nähdä – vain kävelymatkan päässä Inarin Kirkonkylältä

Inarilaisen toimitus sai alkukesästä kunniakkaan tehtävän, kun toimittajat pyydettiin lammaspaimeniksi Pielpajärvelle. Asiaa ei tarvinnut sen koommin puntaroida, vaan kun lehti oli saatu painoon, kamerakalusto pakattiin rinkkaan ja auton keula suunnattiin kohti määränpäätä. Paimenten tehtävä on huolehtia muun muassa siitä, että lampaat saavat vettä juodakseen ja kotiutuvat Pielpajärven kentälle. Luontaisetuna vapaaehtoiset saavat majoittua huoltotuvan suojassa, ja pääsevät myös halutessaan istumaan saunan lauteille. Pielpajärven vanha ja pieni lautasauna pidetään muulloin lukittuna. Vaikka sauna ulospäin rujolta näyttääkin, antoi se yllättävän leppoisat ja hyvät löylyt.

Saariselän Sanomat

Lammaspaimenpesti taltioitiin myös Inarilaisen Instagram-tilille. Löydät sen @inarilainen -tilin kohokohdista nimellä ”lammaspaimenet”.

Erämaan kirkkovanhus. Pielpajärvi on pala saamelaista historiaa ja kulttuuria, jossa ihmisen ja luonnon vuorovaikutus sekä luonnon kunnioitus on ollut elämän perusta. Kyseessä on yksi Lapin kulttuurihistoriallisesti merkittävimmistä kokonaisuuksista. Kirkkokentällä sijainnut pappila ja useat kymmenet kirkkotuvat ovat hävinneet lähes täysin. Nykyinen kirkko on rakennettu vuosina 1752-1760 ja se oli käytössä 1800-luvun loppuun saakka. Kirkko toimi tuolloin Inarin keskuspaikkana.
Lomaksi Lappiin. Lahdessa asuva Sini Mäkelä käveli Pielpajärvelle heti ensimmäiseksi aamulla. – Loma-aika on rajallinen, niin sitä pitää olla varhain liikkeellä, jotta ehtii nähdä kaiken mitä haluaa. Olihan tuo jännää, että kirkkoon tutustuminen alkoi ikkunoiden avaamisella. Pielpajärven erämaakirkko on näkemisen arvoinen.
Huomenta! Ensimmäiseksi aamulla kävimme katsomassa miten paimennettavamme voivat. Lampaat löytyivät katoksesta, johon ne edellisiltana menivät pitelemään kaatosadetta. Väsyneen näköisiä olivat, kuten paimenensakin.
Mesimarjat kiittävät. Suomen luonnossa yhä harvinaisemmaksi käyvää mesimarjaakin löytyi Pielpajärven kentän aluskasvillisuuden seasta. Kyseinen herkku on Pohjolan aromaattisin marja. Mitä enemmän lampaat paimentavat kenttää, niin sitä paremmalta näyttää Pielpajärven mesimarjan tulevaisuus.
Työn touhussa. Pielpajärven kirkkokenttä on luonnontilainen niitty, jossa kasvislajisto on runsas perinnebiotooppi. Kirkkokentän alue on myös huomattavan suuri ja se on täynnä kiviä, joten käsipelillä sen niittäminen on vaikeaa. Ja eivätpä bensalla toimivat koneet näin kivisellä niityllä edes pysyisi kauaa ehjänä. Viime kesästä alkaen ”niittämisestä” ovat huolehtineet kesän ajan Pielpajärvellä asustelevat lampaat.
Sakastin kaiverrukset. Kirkkovanhuksen sakastiin on vuosien saatossa kaiverrettu satoja, ellei jopa tuhansia puumerkkejä. Esteitä, ohjeita ja kieltolappuja löytyy, mutta kaikki kävijät eivät niitä tunnu noudattavan. Kuitenkin lammaspaimenviikkojen aikaan erämaakirkossa on rauhallista, sillä paimenet katsovat myös kirkon perään ja neuvovat vierailijoita.
Päivänvalossa. Ikkunoista tuleva valo tuo erämaakirkkoon rauhanomaisen tunnelman.
Jälkiä jättämättä. Kirkko on rakenteiltaan vielä varsin hyvässä kunnossa. Tulevana syksynä tehdään suunnitelmat ensi kesän konservointi- ja restaurointiprojektia varten. Hankkeessa keskitytään erityisesti kirkon sisäpintoihin. Kunnostuksen tavoitteena on turvata arvokkaan kirkon ja sen autenttisuuden säilyminen myös tuleville sukupolville. Erityisesti nyt kun kirkon konservointiin satsataan ja töhryjä puhdistetaan on aivan ensisijaista, ettei uusia töhryjä syntyisi.

Esittelyssä Pielpajärven erämaakirkon suursyömärit:

Video: Ville Vaarala

Ilmoita asiavirheestä