Paikallisuutiset

Palsin Tullin tarinat, osa XIII

Kohti Vaskissuvannon sellokonserttoa

(Sarjassa kerrotaan Ivalojoen viimeisen kultaryntäyksen alkuaikojen kasvoista ja tapauksista.)

Hannu Leskinen vaikutti Ivalojoen kultamailla 1970-luvun alusta alkaen. Hänen ansiotaan on eräs merkillisimmistä kulttuuritapahtumista Ivalojoen kultahistoriassa – juhannusyön sellokonsertti Ivalojoen Vaskissuvannon varrella. Tapausta oli todistamassa seitsemän ihmissielua, kaksi kuukkelia sekä poikueellinen telkänalkuja.

Miten kaikki alkoi, sen voi kertoa Hannu Leskinen itse.

Alun loppu

– Kerran päätettiin mielijohteesta kurvata Kutturan tielle, ja ajaa yöksi Mobergin kämpälle. Kultamailla kulta alkaa kiinnostaa ja päätettiin käydä myös Pahaojan kämpällä. Vaskasimme alkeellisesti pakinkansilla joen rantapenkan soraa ja muutama pikkuinen hippu löytyikin. Niin kuin yleensä käy, jäin koukkuun.

Sitten tuli mukaan Hartikaisen Olli, jonka kanssa oltiin kimpassa loppuun saakka. Kierreltiin muutamat kesälomat Kellotapulinojan latvaa, Kokko-Heikin kanavan kylkiä Pahaojan alapuolella sekä Liljekvistin ruoppaajan rantoja Ritakoskella.

Päätettiin tutkia 1978 Iisalmenojan laaksoa. Ojan suussa kokeilin vaskata veden alta joen pohjaa. Hippuja oli heti paljon siinä niemen alaisessa särkässä. Päätettiin Ollin kanssa tehdä valtaus ja rakentaa imurilaite. Se oli meillä sitten siinä vuoteen 1986 saakka.

Jaruzelskin käynnistysongelmat

– Tavaroitten tuominen joelle keväällä 1979 oli hurjaa hommaa. Olin ostanut Järvelän palokunnasta vanhan palopumpun talvella lautan, joka painoi peräti 90 kiloa, se nostettiin rakentamalleni lautalle. Lautta puolestaan piti olla tavanomaista suurempi Tuotiin roinat autolla Ivaloon ja Talvion Pekan kanssa ajettiin kahdestaan moottorikelkalla vehkeet perille.

Laitteella pystyi imemään useamman kuution päivässä. Pumpussa oli magneettosytytys, sitä piti kiskoa tosissaan käyntiin. Me kutsuttiin sitä Jaruzelskiksi tuon ajan Puolan tapahtumien vuoksi. Jos mainittiin Solidaarisuus-liikkeen nimi, niin eihän se kone lähtenyt käyntiin koko päivänä. Olihan sen kanssa aina säätämistä, kun siihen ei saanut kaikkia varaosia.

Samaan aikaan Pekan pojalla Kapolla oli Vaaran Jussin kanssa valtaus Iisalmenojalla. Yhtenä aamuna herättiin kun sieltä kuului haulikon pamauksia. Kävi ilmi, että Talvion Kapo oli herännyt leiristä kuuluviin ääniin. Avatessaan teltan oli siellä karhun naama vastassa. Paukuttelun avulla otso saatiin peloteltua leiristä pois. Eihän siellä sitten paljoa enää lapio liikkunut.

Siinä oli paksu sorapohja, pohjaan ei päästy missään. Kultaa oli kuitenkin aika syvälläkin, metri mentiin helposti. Siksi se imuroitu alue ei ollut kovinkaan laaja, olisko vuosien mittaan tullut joitakin kymmeniä metrejä pohjaa käytyä läpi. Rannasta mentiin kymmenkunta metriä loitolle. Paras päivä oli siitä peräti 57 grammaa, joten siinä oli hyviä pilkkoja. Sen verran tienattiin, että kulut saatiin maksetuksi.

Ohjelmassa Brahmsia ja Uuno Klamia

– Kuulin Korhosen Heikin rakentavan Palsille 1982 uutta kullankaivukonetta. Ajattelin, että jollain lailla pitää panna paremmaksi. Kysyin Olli-Pekka Haavistoa Sibelius-akatemiasta, josko hän voisi tulla pitämään Vaskissuvannossa sellokonserton. Hän lupasi matkustaa junalla ja linjurilla Saariselälle mukanaan 30 000 markan sello. Noudin hänet sieltä ja käveltiin Liljekvistin polkua, josta oiottiin leiriin.

Oli kauhean kylmä alkukesä juhannukseen asti. Konsertti alkoi juhannusaattona keskiyöllä. Kun soitto alkoi, niin kaikki linnunlaulu pysähtyi. Rastaat vaikenivat, kuukkelit kavahtivat leiristä loitommalle puun oksille. Tyynessä illassa koko jyrkkärinteisen laakson seinämät kantoivat suvannon vettä pitkin kaikusointuja, ilma tuntui värisevän. Koko laakso haltioitui, kuukkelitkin taputtivat siipiään.

Ilma oli kuitenkin niin kylmä, että soittajan sormet kangistuivat ja konsertin loppuosa oli pidettävä keittokatoksessa. Kuultiin vielä Uuno Klamin Tseremissiläinen fantasia, vaikka artisti paleli silmin nähden.

Vaikka viinaksiakin oli tarjolla riittämiin, niin Haavisto oli aamulla kovassa kuumeessa. Se oli pakko taluttaa tien varteen ja viedä Ivalon sairaalaan. Sillä todettiin keuhkokuume. Silloin oli ensimmäinen ihmislämmin päivä koko kesänä. Koivuihin ilmestyi hiirenkorvat.

Operaatio Kolme miestä

– Kesällä 1983 tehtiin elokuva Kolme miestä. Olin työskennellyt jonkin verran Virke Lehtisen kanssa, ja päätettiin tehdä kullankaivuelokuva. Saatiin siihen Veikko Huovinen käsikirjoittajaksi, kävin sen kanssa etukäteen kiertämässä kultamaita. OKO lupasi elokuvalle 300 000 euroa rahaa ja asuttiin firman majalla Saariselällä. Minä olin tuotantopäällikkönä. Katsoin kuvauspaikat, hoitelin lavastusta ja kaikenlaisia yksityiskohtia. Tein kullatusta hopeasta hiputkin elokuvaan. Niitähän sinä kesänä löytyi jostain syystä vähän joka toisen rännistä. Oli mukava kuunnella sitä huutoa, mutta äkkiähän ne yleensä tajusi mitä ne oli.

Rakennettiin siihen Kuivakurun lähelle jänkään pato, joka elokuvassa räjäytettiin. Talvion Pekalla oli laturinpaperit ja se oli saanut dynamiittia. Pekalla oli repussa semmoisessa suojuksessa dynamiitit ja nallit, mutta sitten Pekka hävisi jonnekin ja oli viikon kadoksissa. Kun Pekka lopulta tuli, niin se kysyi missä reppu on? Sanoin, että autossa. Ei helevetissä! Juostiin autolle ja siellä se koko helahoito lillui sen muovipötkön pohjalla, kuuma auringonpaiste oli sulattanut dynamiitit. Me vietiin se koko suojusputki varovasti kankaalle ja räjäytettiin sekin kerralla. Siinä se Toyota-maasturin takakontissa oli hytkynyt koko viikon. Ihme tuuria oli, ettei se räjähtänyt pikkuteitä röykytettäessä.

Pekalla oli siinä filmissä hyvä rooli, se näytteli viinuria ja se oli siinä roolissa niin vakuuttava, ettei muistanut olleensa edes kuvauksissa mukana.

Lopun alku

– Imurityömaa loppui sitten kun olin yhtenä päivänä 1986 jorpakossa sukelluspuvussa kaulaa myöten. Mulla oli siinä apuna monttuorja, mutta kun nostin pääni vedestä niin mies oli kadonnut. Sammutin koneet, ja kävi ilmi että se oli teltassa nukkumassa. Päätin lopettaa siihen tajutessani, ettei ole minkäänlaista turvaa, jos sattuu jotakin. Siinä oli syvää ja puolen kuution kiviä, semmoisen jos saa varpaille, niin sinne jää.

Nykyään on ollut mukava käydä vilkaisemassa minkälaista kultamailla on. Kulmakurulla käydessäni ihmettelin miten valtavasti siellä on kaivettu Kolmen miehen teon jälkeen.