Paikallisuutiset

Palsin Tullin tarinoita, osa XXIII

Kauhajokisten kultakiima

Tässä sarjassa seurataan 1970-luvulla alkanutta uutta kultaryntäystä Ivalojoen ja sen sivujokien varsille, tällä erää Vuijemin ja Sotajoen varsille. 1970-luvun alkupuolella Vuijemin kulta-alueelle eksyi muutama Kauhajoelta lähtöisin oleva kalamies. Pienen onnettomuuden seurauksena nytkähti liikkeelle jo lähes 50 vuotta kestänyt hinku päästä joka kesä pesemään sorasta kultaa Kutturantien maastoon.

Hatulla se alkoi...

Kauhajoen Hyypästä kotoisin olevat Reijo Rinta-Könnö ja Sakari Holla tapasivat käydä Lapissa kalastusretkillä. Heillä oli tapana käydä katsastamassa Kutturan tienvarren jokia, kun kesällä 1976 mukana olleeseen asuntovaunuun tuli vika, jota ei saatu korjattua. Puuttuvaa varaosaa odoteltaessa käytiin seuraamassa Tankavaaran kultakisoja. Vuijemin varren vanhojen kaivosten luona he päättivät kokeilla kisoista ostamaansa vaskoolia. Koska mukana ei ollut mitään ämpäriä soran kantamista varten, päätti Rinta-Könnö kantaa soran jokirantaan huopahatullaan. Hatun ja vaskoolin avulla onnistuttiin jokipenkan sorasta löytämään pieniä hippuja.

Siitä lähtien kalareissut suuntautuivat Vuijemille rännien kanssa. Reijo haki varmuudeksi Tankavaarasta Koivulan Viktorin arvioimaan touhua. Viktor katseli ympärilleen ja sanoi:

– Muuten hyvä, mutta nuo rihlat on kyllä väärin päin.

Päätettiin tehdä valtaus, pohjalaisittain sen koossa ei säästelty, pinta-alaa kertyi 43 hehtaaria. Pientä hippua alkoi löytymäänkin rännittämällä. Mukaan liittyivät ainakin Olavi Jokela ja Alpo Niemistö .

Kesäkuun lopulla 1979 lähti Jukka Ojanpää Jokelan poikien Jarin ja Jukan kanssa katsastamaan touhua. Pari päivää meni kalastellessa, mutta kultainnostus tarttui Jukkaankin kun hippuja osui hänenkin vaskooliin. Ojanpää lähetti oman valtaushakemuksen Vuijemin Kekkosenojan suuhun jo samana syksynä. Jostakin syystä valtauslupa tuli vasta pari vuotta myöhemmin. Kauhajokisten kultaryntäys käynnistyi toden teolla.

Kultaan kiinni

Jukka alkoi kulkemaan veljensä Eikan kanssa uudella valtauksella. Kultaa tuli auttavasti, ja valtaus oli voimassa vuoteen 1987 saakka. Tuli aika etsiä uusi paikka, ja se löytyi Sotajoelta, läheltä Hirvas-Niilan piilokämppää, 2 kilometriä Sotajoen sillalta alavirtaan.

Alku sujui siellä surkeasti. Koska leiri oli joen länsipuolella, siltä puolelta myös kaivettiin. Kultaa tuli kurjasti. Paikalla oli Jorma Ritari imuroinut jo vuosia, ja saanutkin kovasti kultaa veden alta. Kokeiltiin itärantaa, ja kultaa tuli heti, jopa yli 15 gramman hippu. Lapioinnin apuna käytettiin Ruohoniemen Kalervon kaivinkonetta, joka nosti maita kalliota myöten läjälle.

Myös Rinta-Könnön ja Hollan perheet siirtyivät Sotajoelle. Miltei kaikki olivat vielä työelämässä, ja kaivuajaksi jäi kesäloma. Aamulla mentiin aikaisin lapioimaan ja joka ilta saunottiin pienessä elementtisaunassa, joka purettiin talveksi. Loppuaika syötettiin kuukkeleita tulilla istuen.

Joukko oli innokasta käymään myös kaikissa tuohon aikaan pidetyissä kultakisoissa. Jukka Ojanpää voitti Tankavaaran miesten sarjan 1988, Reijon poika Klaus otti hopeaa jo 1982, ja Hollan Hilkka voitti puolestaan ensimmäisten kullankaivajain kisan naisten sarjan 1983. Ojanpään Jukka kiertää kisoja vieläkin MM-kisoja myöten.

Nimettömällä ojalla ja evakossa

Tervakämpän kohdalla Sotajokeen laskee Vuijemin suunnasta nimetön pieni oja. Jonkin matkaa sen suusta oli ollut Ruohoniemellä valtaus, mutta muilta kiireiltään hän ei ehtinyt tutkia sitä. Paikka kiinnosti Ojanpään Jukkaa, ja hän pani siihen valtaushakemuksen. Kävi kuitenkin ilmi, että kiinnostavin osa meni miehelle, joka oli käynyt puhumassa sen itselleen kaivostarkastaja Salon luona, vaikka Ojanpään anomus oli ollut sisässä jo kuukausia.

– Se oli ikävänä mielessä koko kesän, se oli enemmän kuin pelkkää sadatusta, muistaa Jukka Ojanpää tuon ajan.

– Eikä se mies siellä edes tehnyt mitään.

Noihin aikoihin valtauksen mennessä vanhaksi se joutui karenssiin pariksi vuodeksi. 1997 Ojanpää valtasi vähävetistä Ruosteojaa, mutta kultaa löytyi tällä evakkoreissulla niin vähän, että hän sanoi sen saman tien irti, ja onnistui valtaamaan aiemman Sotajoen varren paikan. Vanhaa porukkaa tuli siihen kaivamaan ja muitakin, kuten Hongistot, Mäen Eki ja Latva-Kyynyn Heikki .

Nimetön oja kuitenkin kiinnosti, ja lopulta kesällä 2003 Ojanpään Jukka sai vallatuksi tavoittelemansa paikan, ja siitä lähtien se on ollut hänen hallussaan. Käytössä on ollut oma pikkuinen kaivinkone, jota on ohjaillut Eikka Ojanpää, Jukan nuorempi veli.

Kahdesti ambulanssilla kylille

Kesällä 2014 Jukka kantoi vesisankoa kun hän yhtäkkiä kaatui maahan. Hän onnistui raahautumaan vaunuun, ja kun Eikka-veli saapui kalareissultaan, oli aika tilata paikalle ambulanssi. Ajoneuvo tuli vasta yli kolme tuntia kohtauksesta, ja vei Jukan ensin Ivaloon, mutta saman tien sieltä Rovaniemellä, jonne saavuttiin vasta aamuyöllä. Sydän löi huterasti ja siihen jouduttiin asettamaan tahdistin.

Siitä lähtien Jukka on lähinnä vain vaskannut loppupesuja ja tehnyt töitä jotka eivät vaadi ponnistuksia. Mutta kesällä 2020 häneen iski valtauksella keuhkokuume. Mäkelän Pian nopean avun kautta tuli ambulanssi jälleen paikalle ja matka jatkui Ivaloon, jossa meni reilu viikko. Kuumeen syy ei selvinnyt, mutta koronaa se ei ollut.

Hattuun osa tarinasta päättyikin

Kova hinku Ojanpäillä on päästä edelleen kesällä ojalle. Kultaa on löytynyt jopa kuuden metrin syvyydestä, eikä aivan vähää. Jukan mukaan ensi kesänä on siirrettävä ensiksi saunan paikkaa, kun juoni on menossa juuri sen alta.

Kauhajokisia kulkee edelleen kesäisin valtauksella, joskus jopa bussilastillinen. Eräänä kesänä Jukka sai matkallaan valtaukselle melkoisen ylinopeussakon, ja käskyn käydä Kauhajoen nimismiehen luona. Sattui että seuraavalla viikolla kyseinen nimismies kävi kauhajokisen porukan kanssa vaskaamassa Ojanpään valtauksella, eikä puhuttelusta kuulunut sen koommin mitään.

Sakari Holla ja Reijo Rinta-Könnö ovat jo siirtyneet kevyemmille vaskausmaille. Reijon alussa soraämpärinä toiminut huopahattu on naulattu Inarin hautausmaan Pyrkyrien palstan puun runkoon Reijon nimikyltin viereen. Reijo ei koskaan löytänyt mitään suurempaa hippua, vaikka sitä leikillään sanoi etsivänsä. Mutta harvoin niin rauhallista ja toiset huomioon ottavaa miestä löytyy.

Reijo ehti käydä Vuijemilla ja Sotajoella kalassa ja kultahommissa 46 kesää. Jukka Ojanpää aikoo päästä samaan, kolme vuotta on vähemmän.

Ja olkoot tuo nimetön oja tästä lähin Ojanpäänoja. Tai vaikka Ojanpään päänoja.

Kuvat

Riitta Ojanpään kokoelmat.