Paikallisuutiset

Eletään Lapissa: Tankavaara

36 vuotta elinkautisena

Lähes viisi vuosikymmentä Lapissa kultaa kaivanut Seppo Mauno harmittelee vain sitä, ettei tehnyt lopullista muuttopäätöstä jo monta vuotta aikaisemmin. Pysyvästi hän muutti Lappiin 36 vuotta sitten.

Toukokuun puolivälissä Lauttaojalle johtava hiekkatie on vielä lumien sulamisen jäljiltä pehmeä ja märkä. Ympäröivässä mäntymetsikössä näkyy enemmän lunta kuin paljaita laikkuja. Vaikka edellistalveen verrattuna lunta on ollut vähän, on kevät ollut pitkä ja viileä, ja yöpakkasia riittänyt pitkälle toukokuuta.

Hiekkatie laskeutuu törmän reunalta Lauttaojan kuruun. Kullankaivaja Seppo Mauno kehottaa pysymään kelkan jäljellä, muualla upottaa. Hän on ripotellut tien laidoille tuhkaa, jotta lumi sulaisi nopeampaan, mutta vielä sitä on useamman kymmenen sentin vahvuudelta. Pohjoiseen antavan, puiden varjostaman törmän lumet sulavat viimeisten joukossa. Lauttaojan toisella puolella kohoava etelänpuoleinen rinne on sen sijaan jo paljas.

Seppo muutti mökilleen tänä vuonna jo pääsiäisenä. Keskitalven hän asusteli tapansa mukaan puolentoista kilometrin päässä Tankavaaran Kultakylässä, vaikka käväisi kelkalla mökillä aina silloin tällöin. Nyt kelkka on joutanut kesäteloille, ja Seppo odottelee rauhassa kaivukauden alkamista.

– Toissa vuonna pääsi jo toukokuun puolella kaivamaan. Konekaivun saa aloittaa toukokuun 15. päivä, hän kertoo.

Seppo oli yksi Lauttaojan kaivospiirin yhdeksästä osakkaasta. Kaivospiirin toiminta kuitenkin loppui viime kesänä kaivoslakiin tehtyjen muutosten vaikutuksesta. Yhdeksän vuoden siirtymäaika tuli täyteen kesäkuun lopussa ja sen seurauksena myös koneellinen kullankaivu Lemmenjoen kansallispuiston alueella loppui.

Lauttaojalla koneellinen kullankaivu saa jatkua, vaikka kaivospiiriä ei enää ole. Sen sijaan entisillä osakkailla on kolme palstaa, joista yksi UK-puiston puolella. Siellä kultaa etsitään lapiokaivulla.

Tulevana kesänä on kuitenkin tiedossa muitakin muutoksia, sillä Lauttaojan yhdeksänhenkinen porukka on pienentynyt. Talven aikana yksi heistä ”poistui yläkertaan” ja muutamalla muullakin ikä alkaa jo painaa. Koneellisessakaan kaivussa ei voi välttyä kovalta työltä.

– Yhden työpäivän aikana saatan kärrätä keskimäärin 50 kuormaa, joskus vähemmän, joskus enemmän, Seppo toteaa ja osoittaa kotikärryjä.

Kohtalokas vuosi

Vuonna 1975 Seppo oli kaverinsa Lahdelman Jussin kanssa kesälomareissulla Lapissa. Matkalla he tekivät lyhyen pysähdyksen Tankavaarassa matkailijoita varten avatussa kultahuuhtomossa. Siellä he juttelivat hetken Raumalan Nipan ja Isä-Jussi Mikkosen kanssa, ostivat heiltä vaskoolit ja jatkoivat matkaa Ivalojoelle kultaa huuhtomaan.

Kultakuume vei miehet mennessään. Seuraavien vuosien ajan Seppo työskenteli talvet Nesteen muovitehtaalla Porvoossa, mutta joka kesä hän kuitenkin palasi Jussin kanssa takaisin Lappiin.

Erityisesti kesä 1984 on jäänyt Sepon mieleen. Tuolloin hän voitti Tankavaarassa pidetyt kullanhuuhdonnan EM-kisat ja löysi samana kesänä Sotajoen sivuhaarassa Uijemilla sukeltaessaan ensimmäisen ison hippunsa. Hippu painoi 16,5 grammaa.

Samaisena vuonna Jussi päätti muuttaa Lappiin. Ajatus muutosta oli käynyt myös Sepon mielessä, mutta lopullinen päätös kypsyi vasta seuraavana vuonna, kun työpaikalla tapahtui isoja muutoksia.

– Vuorosysteemit vaihtuivat ja tuli tietokoneita, joten sanoin silloin pomoille, etten ole uudessa järjestelmässä kovin kauaa.

Seppo piti sanansa ja tänä vuonna tuleekin kuluneeksi 36 vuotta siitä, kun hän lopetti työnsä Nesteen muovitehtaalla ja muutti pysyvästi pohjoiseen kaivamaan kultaa. Muuttokuorma oli pieni, se koostui lähinnä vaatteista ja sukellusvehkeistä. Tv:n ja stereot hän lahjoitti kummitytölleen.

– En ole katunut hetkeäkään, eikä ole käynyt edes mielessä, että lähtisin takaisin, vaikka käyttömestari Nesteellä sanoi, että aina on paikka mihin palata. Harmittaa vain, etten lähtenyt aikaisemmin, Seppo toteaa.

Yksin mutta ei yksinäinen

Ennen kullankaivajaksi ryhtymistään Seppo ehti tehdä 20 vuotta kolmivuorotyötä. Työura alkoi heti ammattikoulun jälkeen 15-vuotiaana Kymiyhtiön Voikkaan paperitehtaalla Kuusankoskella, mistä Seppo on kotoisin. Seitsemän vuoden jälkeen matka jatkui muovitehtaalle Porvooseen, missä hän ehti työskennellä 14 vuotta.

Kullankaivu ja elämä Lapissa on tehtaan vuorotyöhön verrattuna kaikin tavoin parempaa.

– Elämä on paljon rikkaampaa, ei rahallisesti mutta muuten. Täällä saa liikkua luonnossa ja tehdä mitä haluaa.

Mökin ikkunasta näkyy savustuspönttö. Siinä Seppo on vasta savustanut kaksi pöntöllistä ahvenia. Niitä hän pilkki Lokan tekoaltaalta, missä kalaa oli hyvin liikkeellä ja se oli isoa. Yleensä yhteen pöntölliseen mahtuu viitisenkymmentä ahventa, mutta nyt vain reilu kolmekymmentä.

Matikkakoukutkin hänellä oli pyynnissä, mutta mateet eivät olleet jostain syystä liikkuneet. Kesällä hän pyytää katiskalla kalaa Vuotson kanavasta.

– Hyvin on kalassa pysynyt, joskus tuntuu että kasvaako jo suomut, mies toteaa.

Kalastamisen ohella talvikuukausina Seppo on ajankulukseen autellut Kultakylässä, Wanha Waskoolimies -ravintolassa sekä Sompio-talolla Eläin- ja eränäyttelyn pystyttämisessä. Hän on myös tehnyt puutöitä ja puukulhoja onkin syntynyt myyntiin asti.

Vaikka aikaa tulee vietettyä paljon yksin, Seppo ei koe itseään yksinäiseksi.

– Se on eri asia, jos asuu etelässä esimerkiksi kerrostalossa. Siellähän ei tunneta naapureita. Täällä käydään katsomassa että kaikki on hyvin, jos kaveria ei ole muutamaan päivään näkynyt.

– Ivalojoella ollessani kävin kylillä kahden viikon välein. Täällä pitää pystyä olemaan itsensä kanssa, hän jatkaa.

Kaikki tarvittavat mukavuudet

Kuluneena talvena Seppo on pysytellyt pääasiassa Tankavaarassa. Rovaniemellä hän joutui käymään alkuvuodesta tyräleikkauksessa ja Sodankylässä ottamassa koronarokotteen. Kaupassa hän käy joko Sodankylässä tai Ivalossa, jos ostoslistalla on jotain sellaista, mitä ei löydy Vuotson K-kaupan valikoimasta.

Lauttaojan mökillä hänellä on kaikki tarvittavat mukavuudet. Sähkölinjaa Lauttaojalle ei tule, joten mökin seinän eteläpäähän on asennettu parinsadan watin tehoinen aurinkopaneeli. Viime päivinä aurinko on kuitenkin näyttäytynyt niin harvoin, että vähäisestä sähkölaitteiden määrästä huolimatta Seppo on joutunut lataamaan akkuja aggregaatilla. Pyykkipäivinä aggregaatti antaa virtaa myös pulsaattorille.

Mökillä ollessaan Sepolla on aina radio päällä. Yleensä kanavavalinta on Lapin radio, sillä Nova ei kuulu Lauttaojalla. Netti sen sijaan toimii moitteettomasti, sillä Elisan masto sijaitsee läheisen Purnuvaaran laella.

Ulkomaailman tapahtumia hän seuraa myös netistä. Yleensä tiedonlähteinä toimivat Ilta-Sanomat tai Iltalehti. Ei ihan päivittäin, mutta melko usein Seppo myös tarkistaa kullan maailmanmarkkinahinnan.

Yle Areenasta hän katsoo tv-sarjoja.

– Koska kerran joudun maksamaankin siitä palvelusta. Snookerin MM-kisoja varten tilasin maksullisen urheilukanavan, hän kertoo.

Kesällä Lauttaojalla vilkastuu, kun entisen kaivospiirin osakkaat saapuvat mökeilleen ja kesän mittaan muitakin tuttuja käy kylässä. Alkusyksystä on jälleen odotettavissa myös linja-autolastillinen luokkaretkellä olevia Tampereen Steinerkoulun oppilaita, jotka tulevat harjoittelemaan vaskaamista. Perinne on jatkunut jo vuosien ajan, ja ovatpa koulun opettajatkin pistäytyneet kylässä omilla kesälomareissuillaan.

Nyt Lauttaojalla odotellaan kuitenkin vielä lumien sulamista.

Kansainvälinen kultayhteisö

Kun Tankavaarassa järjestettiin maailman ensimmäiset kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskisat vuonna 1977, Seppo Mauno oli paikan päällä seuraamassa kisoja. Seuraavana vuonna hän osallistui itsekin ja sijoittui kuudenneksi. Nyt plakkarissa on peräti kolme henkilökohtaista MM-kultamitalia ja viisi joukkuekultamitalia, yksi EM-kulta, lukuisia suomenmestaruuksia ja liuta muita sijoituksia.

Sepon mukaan kisoissa tarvitaan yhdistelmä taitoa, tuuria sekä nopeutta.

– Se voittaa, joka löytää hiput kaikkein nopeimmin, mutta täytyy olla tarkkana, ettei hippuja jää löytymättä, koska silloin tulee aikasakkoja.

Kilpailut sekä niiden aikana solmitut uudet tuttavuudet ovat vieneet miestä ympäri maailman. Seppo laskee käyneensä ainakin 60 eri maassa. Kaikissa muissa paikoissa hän on myös kaivanut kultaa, paitsi Etelämantereella ja Fidzi-saarilla. Klondyken Dawson Cityssä hän vietti useamman kuukauden.

– Kaveri asui siellä, hän oli geologi ja teki tutkimustyötä. Minä olin siellä kaivamassa neljän kuukauden ajan vuosina -89 ja -90.

MM-kisoista häneltä on jäänyt välistä vain kolmet kisat, vuonna 1982 Itävallan Heiligenblutissa sekä vuonna 2002 Japanissa järjestetyt kisat. Koronarajoitusten vuoksi hän ei myöskään lähtenyt viime vuonna Tšekeissä järjestettyihin kisoihin. Tämän vuoden osalta kisat on päätetty perua.

– Japani jäi väliin, koska olin edellisenä vuonna tehnyt pitkän reissun Australiaan, Tahitille, Pääsiäissaarille, Chileen ja Argentiinaan. Paluumatkalla kävimme New Yorkissa katsomassa raunioita, kun odotimme jatkolentoa. Jälkeen päin kyllä harmitti, että tuli nuukailtua. Mutta laittaisihan sitä patjankin siihen mihin kaatuu, jos sen etukäteen tietäisi.