Ihmiset

Arkista elämää Ivalossa: ruuhkavuosia ja yrittäjyyttä

Stressaamatta paras

Toisen polven rakennusalayrittäjän Antti Holmbergin elämä on tällä hetkellä melkoista hässäkkää, mutta yöuniaan hän ei sen vuoksi aio menettää.

– Kun tammikuussa neljä vuotta sitten perustimme firman, vakuutusyhtiö kysyi arviota ensimmäisen vuoden liikevaihdosta. Vastasin, että 500 000 euroa. Lopulta tuli 3,7 miljoonaa, eli sen verran osattiin odottaa revontulikotien suosiota, ivalolainen Antti Holmberg kertoo.

Hän perusti yrityksen yhdessä isänsä Sauli Holmbergin kanssa ja nyt Rakennusliike Holmbergilla on palkkalistoillaan 50 työntekijää ja tehdas myös Rovaniemellä. Toisena vuotena yritys tuplasi liikevaihtonsa. Suosittuja revontulikotia on rakennettu tähän mennessä yli kaksi sataa kappaletta ja nykyisin niitä löytyy Nauvon saaristomaisemista aina Kilpisjärven tuntureille asti.

Rakennusalan työkokemusta 35-vuotiaalla miehellä on jo yli kahdenkymmenen vuoden ajalta. Hän alkoi avustamaan isäänsä tämän rakennusalan yrityksessä 12-vuotiaana.

– Isältä ja käytännön töistä olen oppinut nämä hommat, en niinkään koulunpenkiltä. Kai se yrittäjyys on aina ollut verissä, mies toteaa.

Peruskoulun jälkeen hän kuitenkin suoritti rakennusalan perustutkinnon ja teki siihen päälle vielä insinöörin opintoja joidenkin kuukausien ajan. Sitten hän päätti, että vietti mieluummin aikaansa työmaalla kuin kirjojen parissa.

Viime keväänä myös Antin vaimo Päivi Mattus aloitti työt yrityksessä. Se on helpottanut työtaakkaa, sillä aikaisemmin Antin päivät kuluivat rakennustyömailla ja illat paperitöitä tehden.

Uudet aluevaltaukset

Tällä hetkellä yrityksellä on isoja kohteita Ivalossa, Saariselällä, Pyhätunturilla ja Rovaniemellä. Sen lisäksi viidestä kuuteen miestä tekee koko ajan laskutustöitä, eli pienempiä korjaus- ja asennustöitä.

Kulunut vuosi on ollut siinä mielessä poikkeuksellinen, että revontulikotien sijaan toiminnan pääpaino on ollut asuntorakentamisessa. Se poikkeaa matkailukohteiden rakentamisesta etenkin aikataulutukseltaan.

– Matkailurakentamisessa pääset aloittamaan toukokuussa ja joulukuussa kohteen on oltava valmis, kuten Inarissa viime vuonna. Se on tiukka aikataulu, jos urakka on iso. Esimerkiksi tällä hetkellä rakennamme keskelle kylää luhtitaloa ja siinä aikataulu on helpompi. Täysin uutena juttuna meillä on kylpyhuoneiden valmistus. Ne tuodaan perustuksen teon jälkeen kokonaisuudessaan paikalle ja talo rakennetaan siihen ympärille. Kun pesuhuone on jo valmis, se helpottaa loppu-urakkaa, Antti kertoo.

Ivalossa rakennetaan tällä hetkellä paljon ja Antin mukaan ensi vuosikin näyttää tilausten suhteen hyvältä. Välillä ongelmia on ollut löytää tarpeeksi työntekijöitä, mutta nyt yrityksellä on hyvä työporukka kasassa.

– Firman periaatteena on ollut tehdä kaikki niin hyvin kuin mahdollista ja siinä on ilmeisestikin onnistuttu, koska töitä on riittänyt, hän toteaa.

Viime vuonna yrityksen liikevaihdosta matkailu toi peräti 90 prosenttia. Vaikka tänä vuonna revontulikotia on rakennettu edellisvuotta vähemmän, matkailun osuus on silti korkea, noin 60-70 prosenttia, Antti arvioi.

– Kyllä matkailu on meille tärkeää ja siihen me panostamme. Ei tässä kylässä tehtäisi tällä hetkellä yhtään mitään, jos ei olisi matkailua. Ei noita asuntojakaan rakennettaisi, ellei täällä olisi jotain pöhinää.

Aivan kaikkea ei toimitusjohtaja itse ehdi enää hoitamaan, joten onneksi henkilöstön joukosta löytyy luottomiehiä, jotka ottavat vastuuta ja hoitavat asiat niin, että työt valmistuvat määräajassa. Myös tilitoimisto on ollut suurena apuna nopeasti kasvavan yrityksen raha-asioiden hoidossa, Antti kiittelee.

Aikaa löytyy myös harrastuksille

Antin perheeseen kuuluu Päivi-vaimon lisäksi kolme lasta. Koko perhe harrastaa liikuntaa.

– Minä ja Päivi pelaamme molemmat jääkiekkoa, vanhin tyttö pelaa lentopalloa, poika jääkiekkoa ja nuorin tyttö vielä miettii, mitä alkaisi harrastamaan. Jääkiekko yhdistää perhettä, se on hyvä laji ja vauhtia riittää.

Hänen mielestään Ivalossa on hyvät harrastusmahdollisuudet, ainakin jos tykkää lentopallosta, jääkiekosta tai kesällä jalkapallosta. Myös urheilukenttä saa häneltä kiitoksia, mutta jäähalli kaipaisi hänen mielestään jo kipeästi remonttia.

– Tai sen tilalle voisi rakentaa ison liikuntakeskuksen. Sellaiseen kunta voisi kyllä panostaa ja tietysti nuoriin ylipäänsä.

Kesäviikonloppuisin perhe viettää mielellään aikaa kavereiden mökeillä, joita ”löytyy pitkin järviä”. Myös oma mökki on olemassa, mutta se odottaa vielä hallin pihassa kuljetusta Paadarjärven rantaan. Se olisi tarkoitus siirtää sinne vielä tämän syksyn aikana.

Talviaikaan rakennusalalla on yleensä hiljaisempaa ja silloin aikaa riittää myös moottorikelkkailuun, joka on Antin ja Päivin yhteinen harrastus.

– Vaikka nyt tosin näyttää siltä, että talvellakin riittää hommia. On vähän sellainen hässäkkä päällä, mies tuumii.

Vesikrossista EM-kultaa

Jääkiekon lisäksi Antin harrastuksiin kuuluu vesikrossi. Vesikrossi tai watercross on suljetulla vesialueella moottorikelkalla veden päällä ajettava kiihdytyskilpailu, johon kuuluvat myös veden päälle rakennetut hyppyrit.

Alun perin lappilainen laji on hiljalleen levinnyt etelämmäs ja naapurimaihin. Euroopan mestaruuskisoissa kilpailijoita oli Suomen lisäksi Ruotsista ja Norjasta. Lajia harrastetaan myös Pohjois-Amerikassa ja siellä Anttikin tahtoisi vielä joku kerta päästä käymään.

Kuluneena kesänä hän ehti osallistua kahteen vesikrossikilpailuun, joista toisessa kisattiin Euroopan mestaruudesta. 13 vuoden vesikrossikokemuksellaan hän voitti Sodankylässä ajetuissa kisoissa EM-tittelin.

Kilpailuissa käytetyt moottorikelkat rakennetaan yleensä itse, tosin tänä vuonna Antti teki poikkeuksen ja osti kilpakelkkansa käytettynä.

– Se voi olla vähän arpapeliä, millaisia käytetyt kelkat ovat, mutta Leivon Pasin tekemällä kelkalla voitin sen mestaruuden.

Vesikrossissa käytettävät moottorikelkat puretaan rungoksi ja rakennetaan sitten kokonaan uusiksi. Moottorin lisäksi kelkkaan lisätään niin vähän osia kuin mahdollista, jotta se pysyisi keveänä. Talvikäyttöön ei kelkasta muutosten jälkeen oikein enää ole.

Extremelajissa on sattunut myös vähältä piti -tilanteita, mutta muutamaa kolaria lukuun ottamatta Antti on toistaiseksi selvinnyt säikähdyksellä.

– Tänä vuonna Ruotsin kisoissa yksi kilpailija ajoi Pe- sosen Akin yli ja tilanne näytti tosi pahalta. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään, mutta kyllä huomaa, että aika totiseksi on käynyt tämäkin homma.

Vaikka Antille itselleen laji on edelleen harrastus, jossa pääpaino on yleisön viihdyttämisessä, hän myöntää, että kilpailuhenkisyys on tullut lajiin vahvasti mukaan.

– Niinhän siinä tietysti käy, kun vehkeet alkavat olemaan vuoden vanhoja talvikelkkoja, joista on tehty vesikrossikelkkoja. Ei se silloin enää ole pelkkä harrastus, hän harmittelee.

Tulevaisuutta Antti ei ole pohtinut pidemmälle. Hän toteaa, ettei jossittelu tai liika suunnitelmallisuus sovi hänen luonteelleen, vaan hän elää mieluummin nykyhetkessä. Vaikka kiireinen arki tahtoo välillä viedä mennessään, mies ei aio menettää sen vuoksi yöuniaan.

– Firman kanssa olemme tietenkin pyrkineet siihen, että projektit valmistuvat silloin kun pitää. Ainakin toistaiseksi olemme siihen myös pystyneet, vaikka joskus onkin mennyt yötöiksi.

Antin mukaan Holmbergin perhe viihtyy Ivalossa hyvin. Ja jos tulevaisuudesta ei osaa muuta sanoa, niin ainakin sen, että täällä he aikovat viihtyä myös jatkossa.

Jälkipala: Revontulikota on ivalolaista designia

Idea suosituista revontulikodista syntyi noin kuusi vuotta sitten, kun Sauli Holmberg suunnitteli ensimmäiset kodat yhteistyössä Hotelli Ivalon kanssa.

– Tarkoituksena oli löytää iglua edullisempi ratkaisu, joka olisi samalla mökkimäinen ja luonnonläheinen, Antti Holmberg kertoo.

Ensimmäiset kodat oli tarkoitus rakentaa lähelle Ivaloa, mutta lopulta niihin ei saatukaan rakennuslupaa. Idea jäi hautumaan vielä joksikin aikaa, minkä seurauksena alkuperäinen mallikin ehti muuttua vielä ennen ensimmäisten revontulikotien valmistumista.

Revontulikodan malli on sittemmin muuttunut joka vuosi ja sitä kehitetään myös asiakkaiden toiveiden mukaan. Perusrunko on kaikissa sama, mutta sisustuksen ja värit ovat asiakkaan itsensä valittavissa.

Hieman alle 30 neliön suuruisessa kodassa on lämmitettävä panoraamalasikatto sekä wc- ja kylpytilat. Kodan varustelutasossa on eri vaihtoehtoja ja saatavilla on myös saunallinen versio.

Tähän mennessä revontulikotia on rakennettu Inarin kirkonkylälle, Nellimiin, Muotkan Majalle, Saariselälle, Rovaniemelle, Leville, Pyhälle, Taivalkoskelle, Kilpisjärvelle sekä Nauvoon.