Ajankohtaista

Päivämukin: Ravadasköngäs on matkansa arvoinen

Sääennusteet olivat kovassa käytössä, ennen kuin varasin paikan Ravadaskönkään retkelle Lemmenjoen kansallispuistoon.

Aurinko ei ennusteissa pilkahdellut, mutta päätin lähteä kuitenkin, kun aikataulu oli toisessa päässä tiukka. Yksitoista oranssiliivistä retkeläistä nousi Paltto Elämysretkien jokiveneeseen, Aslak Paltto ajomieheksi ja niin lähdettiin lipumaan pitkin ainutlaatuista jokea. Sade vihmotteli kasvoja, mutta eipä se haitannut.

Köngäs piti itse kokea ja nähdä ilmoista riippumatta.

Lemmenjoelle päästään, kun ajetaan ohi Inarin keskustan pohjoiseen päin puolisen kilometriä ja käännytään päätieltä vasemmalle. Samaa tietä pääsee myös Kittilään, jonne tie erkanee kymmenisen kilometriä ennen Lemmenjokea.

Kaikkiaan Inari-Lemmenjoki -välille kertyy kilometrejä 45.

Viittojen mukaan kun ajelee, päätyy kapeahkoa tietä Njurkulahden kylään, jossa on muun muassa metsähallituksen pysäköintialue. Kylästä lähtee useita retkeilyreittejä ja muun muassa vuorovenekuljetus Ravadaskönkään kautta Kultasatamaan ja takaisin.

Kuljetukseen on hyvä varata paikka viimeistään edellisenä päivänä.

Veneretki Ravadaskönkäälle aloitetaan pelastusliivien sovittelemisella. Kun väki on saatu asianmukaisesti puettua oranssiin, etsitään jokaiselle paikka pitkästä Lily -nimisestä jokiveneestä.

Lemmenjoki on yllätyksellinen, kaunis, mutkainen joki, jonka leveys vaihtelee ja kapeimmissa kohdissa mutkan taakse ei aina edes näe. Pituutta joella on 80 km, se alkaa puistoalueen eteläosasta ja laskee pohjoisessa lopulta Inarijärveen. Merkittävin sivujoki on Morganoja, joka on tunnettu kultalöydöistään.

Ravadasjoki, joka putoaa viimeiset matkat koskena Lemmenjokeen, on sen suurin sivujoki.

Venematkaa 17 kilometriä

Ravadaskönkäälle pääsee venekuljetuksella Njurgalahdesta 40 minuutissa ja Kultasatamaan asti puolessatoista tunnissa riippuen joessa olevasta veden määrästä. Jos vettä on vähän ja vene täysi, joutuu osa matkustajista kävelemään Härkäkosken ja Seariknivan kohdat ja heidät otetaan kyytiin kosken toisessa päässä.

Rannalle on rakennettu hyvät laiturit tätä toimintoa varten ja rantaa pitkin kulkee polku, jota kävellä.

Könkäälle menee myös merkitty 15 kilometrin pituinen patikointireitti, mutta Lemmenjoki on ylitettävä jommankumman kosken kohdalla. Molemmissa on lossiveneet, joten ylittäminen on helppoa.

Matkan voi tehdä tietysti myös niin, että joko menon tai paluun tekee venekyydillä. Siihen on vaan muistettava varata paikka etukäteen. Kävelyreitin varrella on kuusi tulentekopaikkaa, joten taukopaikoista ei ole puutetta.

Venematka tehtiin pilvisenä päivänä ja veneessä tietysti tuulee melkoisesti, joten lämpimät vaatteet ovat matkalle tarpeen. Yrittäjältä saa käyttöönsä sekä sadeviittoja että lämpimiä haalareita, jos sellaisia tuntee tarvitsevansa.

Venematkan jälkeen matkustajat puretaan määränpäässä laiturille, jossa annetaan ohjeet, miten toimia könkäällä. Tällä kertaa oli mukana myös ulkomaalaisia, joten väki ohjeistettiin myös englanniksi.

Laiturilta määränpäähän on muutamia kymmeniä metrejä ja kosken pauhu kuuluu rantaan asti. Opas lähtee autiotuvalle valmistelemaan asiakkailleen lounasta, joten hän ei ole mukana, kun lähdetään veneeltä ihastelemaan putousta.

Opastus on syytä malttaa kuunnella tarkkaan ja viittoja lukea, että osaa kävellä sen reitin, mikä on tarkoitettukin.

Ravadaskönkäässä on kolme putousta ja alimman putouksen voi ylittää siltaa pitkin kuvauksia varten, mutta kovin pitkälle ei kannata jatkaa, sillä ylemmät putoukset näkee vain kääntymällä heti kosken partaalla sen oikealle puolelle ja kipuamalla kiviportaita ylös.

Jos reitillä tulee vastaan metalliportaat, on jo pahasti väärässä paikassa ja matkalla kuuden kilometrin päässä sijaitsevaan Kultahaminaan.

Poronlihakeittoa ja joikuja

Kun Ravadaskönkään on kuvannut ja käynyt ylhäällä kuuntelemassa syvällä kallioon kaivautuneen kosken pauhua, voi lähteä könkään päältä kävelemään kilomerin päässä olevalle Ravadasjärven autiotuvalle. Reitti kulkee melko korkealla kangasmetsässä ja on helppokulkuinen.

Polulta laskeudutaan alas autiotuvalle ja ympärillä olevalle vanhalle kentälle, jolla ikää saattaa olla jopa 5000 vuotta. Paikan historiaa kertovat alueen sadat peuranpyyntikuopat.

Ravadaskönkään retkeläisille tarjottiin poronlihakeittoa ja jälkiruoaksi kakkukahvit. Aslak Paltto tarinoi paikan historiasta, Lemmenjoen alueen poronhoidosta, kaikesta, mistä hänen asiakkaansa olivat kiinnostuneita ja joikasi vielä ”jälkiruoaksi” muun muassa ruotsalaisesta kaveristaan Kustusta.

Autiontuvan laajalla pihamaalla alkoi jo aurinkokin paistamaan, joten kaikki olivat varmaan lähtöpäätökseensä tyytyväisiä. Osa muista autiotuvan kävijöistä pakkasi rinkkojaan jatkaakseen matkaa, osa oli juuri saapunut tuvalle levähtämään ja syömään eväitään. Tunnelma oli melko kansainvälinen.

Ruokailun ja joikuesitysten jälkeen tavarat kannettiin takaisin veneeseen, puettiin oranssit liivit taas päälle, istuttiin paikoillemme ja aloitettiin paluumatka – tällä kertaa ilman vesisadetta.

Palton pihapiirissä sai vielä käydä syöttämässä aitauksessa olleita poroja. Kaija Palton huovutusateljee Huopapirttiin voi myös tutustua ennen kuin lähtee puistosta takaisin isommille teille.

Lemmenjoen kansallispuiston luontotuvan toiminta on puistossa lakkautettu. Ylä-Lapin Luontokeskus ja Saamelaismuseo Siida Inarissa tarjoaa tietoa puiston käyttäjille, joten siellä kannattaa vierailla, ennen kuin poikkeaa päätieltä kohti kansallispuistoa.

Lemmenjoen kansallispuisto on Euroopan suurimpia metsäerämaita

Vuonna 1952 perustettu Lemmenjoen kansallispuisto on Suomen kansallispuistoista suurin, vajaa 3000 neliökilometriä. Koko Euroopan mittakaavassa se on suurimpia tiettömiä, asumattomia metsäerämaita.

Puistossa on kaksi osaa, Lemmenjoen laakso kultamaineen ja merkittyine reitteineen sekä rakentamaton erämaaosa, jossa täytyy jo olla kokemusta eräretkeilystä.

Puiston kävijämäärä oli ennen koronaa noin 17 000. Kesällä 2021 kansallispuistossa vieraili jo noin 30 000 ihmistä.

Kulta houkutteli ihmisiä alueelle jo ennen viime vuosisadan vaihdetta, mutta todellinen kultaryntäys koettiin 1940 -luvulla. Parhaimmillaan alueella oli toista sataa valtausta, kun niitä tänä päivänä on kolmisenkymmentä.

Koneellinen kullankaivuu loppui Suomessa 2020 kesällä. Valtauslupia ei enää ole ollut pitkään aikaan, vaan kultaa etsivä hankkii kullanhuuhdontaluvan. Kullankaivuu saa kesäisin satakunta ihmistä tulemaan Lemmenjoelle.

Leena Klemi-Lohiniva