Ihmiset 

Laanilan Savokkahvilan emäntä Kaisa Särkelä on nähnyt Saariselän alueen kehityksen lähes 50 vuoden ajalta. Kuva: Tarja Karjalainen

Tarinoita Saariselältä: Savottakahvilan Kaisa: “Saariselkä elää ja voi hyvin!”

Tässä juttusarjassa Saariselän alueen asukkaat ja yrittäjät kertovat tarinansa ja muistelevat menneitä aikoja. Juttusarja tuotetaan yhteistyössä Saariselän kyläyhdistyksen kanssa.

Kaisan matka Laanilaan Kemijärven Suomulta alkoi noin 54 vuotta sitten, silloin hänet ”ostettiin” Laanihoviin töihin. Hän on nähnyt Saariselän alueen kehittyvän lähes 50 vuoden ajalta, välillä vauhdikkaasti, taantumiakin on ollut.

– Mutta päivä kerrallaan mennään, Kaisa toteaa.

Hän kertoo tarinansa:

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Olin saanut koulutuksen hotelli- ja ravintola-alalle, joten postiauto toi minut Hotelli Laanihoviin. Miksikö? Se palkka oli sen verran kova, että kannatti tulla. Olin urani aloittanut Hotelli Suomulla, josta sitten menin Sallan Hotelli Revontuleen, joka oli uusi paikka. Saatiin asiat rullaamaan Revontulessa hyvin. Laanihovi oli ainoa alueen hotelli- ravintola, jossa oli tanssia ainakin viikonloppuisin, silloin siellä oli joko paikallinen tai ns. tähtiesiintyjä.

Menoa ja meininkiä oli, sisäänpääsyä odotti monesti pitkät jonot ulkona. Tarkkaa oli myös se, että oikea “Firman johtaja” saa oikean pöydän. Voi että, jos oli tapahtunut moka ja joku oli antanut pöydän väärälle seurueelle, siitähän kuultiin!

Mökkiperä oli majoituksemme Laanihovin takana, jossa oli aina jonkinmoiset menot. Nuoria kun oli suurin osa työntekijöistä, syntyi siellä rakkaussuhteita muutamia.

Harrastin silloin laskettelua, opin olin saanut Suomulla Häkkisen Häkältä. Siellä oltiin tarkkoja, että henkilökunta lasketteli. Laskettelu jatkui Kaunispäällä, hissi avattiin kevätsesongille , joten muina aikoina Katajamaan Teukka toi autolla ylös ja laskimme alas.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ivalostakin tuli jo muutama laskettelija ja jos etelän laskettelijoita ei olisi ollut, olisi ollut hiljaista. Kolme rinnettä oli missä voitiin lasketella.

Minä sain kiellon erään pääsiäisen ajaksi hisseillä Mattilan Jorkilta.

Tietysti piti laskea syvässä lumessa ja sain mukaani aina muitakin. Jorkki huusi, että: “Nyt pysytte poissa pääsiäisen, en halua että loukkaatte itsenne. Villitset muutkin pois hoidetuilta rinteiltä”.

Tein iltavuoroja, että sain lasketella päivisin.

Ladut, joita jonkin verran hiihdettiin, oli Teukka tehnyt moottorikelkalla.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kaisa Särkelä vuonna 2003. Kuva: Heikki Orava

Halusin päivätyön, mikä toi minut Savotta Kahvilaan

Etsin päivätyötä, kun lapset menivät kouluun. Olin jo siirtynyt Laanilasta Hotelli Ivaloon töihin, jossa olin lähes 10 vuotta. Laskettelu oli vaihtunut hiihtämiseen ja kuinka ollakin kävin Saariselällä hiihtämässä.

Sitten iski ajatus, että kukahan tuon Savotta Kahvilan omistaa? Silloin oli kampanja: “Tonnilla tunturiin“, joka oli onnistunut ja ladulla paljon porukkaa. Palasin hiihtolenkiltä ja sattui niin mukavasti, että kohdalle sattui Lankis Timo, silloinen Tunturihotellin johtaja.

Ei muuta kuin kyselemään, kuka Savotta Kahvilan omistaa. Timo kertoi, että se on heidän orkesterin majoituspaikka. Ehdotin tietysti, että vuokratkaa minulle! Timo epäili, josko se kannattaa ja tarjosi töitä Tunturihotellista. En antanut periksi, soitin Timolle, kävin loppiaisena tapaamassa ja sain myöntävän vastauksen.

Vuokrasopimus kirjoitettiin ja sain avaimet. Rakennus on vanha savottakämppä, joka on rakennettu vuonna 1948 Sodankylän tienoille ja sieltä se on siirretty nykyiselle paikalleen Laanilaan.

Voi kauhia, kun menin ensi kerran Savottaan: lunta oli portaille tuiskunnut metrin kinoksen, palteen. Lapio esille ja töihin!

Herranen aika mikä näky odotti sisällä kahvilassa. Orkesteri oli jättänyt muistot kivoista tanssi-illoista ja jatkoista. Piti siivota paikat, luvat ja tarkastukset kuntoon. Kahvila avattiin etelän hiihtolomaviikoksi.

Piti myös sanoa itseni irti Hotelli Ivalosta, jossa kaikki pitivät minua hulluna: vakityöpaikka ja lähtee. Lama-aika oli aluilla. Nyt ovat monet pyörtänyt sanat ja sanoneet, että hienoa kun uskalsit!

Kuljin aluksi Ivalosta, kunnes rakennutin kodin Saariselälle tytöille ja itselleni. Tytöt kävivät ensin koulua Törmäsessä sitten Ivalossa, bussikuljetus oli järjestetty. Nyt olen palannut asumaan Ivaloon, jossa voi nollata ajatukset. Molemmat tytöt ovat töissä kahvilassa.

Monella on kuvitelma, että yrittäminen on helppoa

Yhteistyö on kantava voima yrittämisessä, kiitos yhteistyökumppaneille! Nyt on ollut todella vaikeita aikoja koronat ym.

On todella hienoa, että ulkomaisten matkailijoiden määrä on noussut, kyllä heitä mahtuu lisääkin, tilaa kyllä löytyy. Kotimaisten matkailijoiden rahan käyttö on muuttunut. Päivittäin kuulee, että mikä tässä maksoi? Ei auta kun vaan iloisesti kertoa, että tavarat tilataan Oulusta, tukusta kuljetus, sähkö, vesi ym. velvoitteet, latu ja skibussi.

Kahvilan aukioloaikoja on jouduttu järkeistämään. Kaikkihan on kiinni ostovoimasta, jolla yritys elää ja myös työllistää. Lihat, kalat, sienet ja marjat ostamme paikallisilta tuottajilta ja osan kerään itse.

Kuulun Inarin Yrittäjien hallitukseen, jossa käydään läpi myös yrittämisen isoja ongelmia.

Ulkoilu on edelleen vastapaino työlle joko sauvojen kanssa tai ilman. Sesonkina työpäivät ovat pitkät aamusta iltaan, että saa kaikki leivonnaiset tehtyä ja ruokatilaukset hoidettua. Kun loma-aika saapuu, mene kotiin omaan rauhaan, suljen puhelimen, lepään ja hiljennyn.

Ilmoita asiavirheestä