Paikallisuutiset

Isomushippu Sotajoelta

Isomukset eivät jääneetkään Lemmenjoelle, todistaa tämän kesän löytö Ivalojokialueelta . Elokuun 10. päivä löytyi Sotajoelta Kalervo Ruohoniemen konekullanhuudonta-alueelta 61,5 grammaa painava kultahippu. Hippu sijoittuu sijalle 48 Seppo J. Partasen ylläpitämällä Hippulistalla. Ruohoniemelle hippu on hänen elämänsä suurin tähän asti - ja mies pohtii rauhallisesti, että se tulee yleensäkin olemaan hänen elämänsä suurin kultahippu.

– Lähialueilta on löytynyt useita isomuksia . Kesällä 2013 löysin samalta kohtaa, mutta joen toiselta puolelta 45-grammaisen hipun. Minun nykyinen hyvä valtaus on pian kaivettu loppuun ja kun tuota ikääkin rupeaa jo olemaan, niin voin hyvin sanoa, että tämä on minun elämäni suurin hippu, myhäilee pitkän linjan kaivaja Kalervo Ruohoniemi .

Jos 61,5 -grammaisen hipun laittaisi myyntiin, niin siitä kertyisi rahaa uuden pienen auton verran eli reilut toistakymmentätuhatta euroa. Ruohoniemi sanoo, että tätä hippua hän ei kuitenkaan myy, vaan se saa jäädä muistoksi - onpahan vanhoilla päivillä sitten jotakin konkreettista katseltavaa vuosien aherruksesta kultamailla.

– En usko, että sellaista rahapulaa tulee, että myisin tämän hipun. Tietysti jos tupa palaa, niin se muuttaa asian, mutta vakuutushan siinäkin onneksi on. Kun olen tosiaan elämäni aikana jo useamman hipun löytänyt, niin ei tämäkään isomushippu vanhaa miestä ihan sekaisin saanut, mutta toki konjakkipullo oli ostettava Ivalon Alkosta 61,5-grammaisen kunniaksi.

Ruohoniemi sanoo, että nuorempana hän teki valtauksellaan pitkiä päiviä. Työpäivä alkoi ennen yhdeksää ja työt lopetettiin kymmenen maissa illalla. Nykyään työ lopetellaan jo kuuden maissa ja sunnuntaina ei tehdä mitään.

– Päivät venyi ennen todella pitkiksi, kun oli virtaa ja intoa. Kaivamisen paloa kyllä vielä löytyy, mutta nyt on oikeasti niin, että päivää on pakko lyhentää jo sen vuoksi, ettei valtaus tyhjene kokonaan. Se on aika lailla jo läpikotaisin kaivettu. Ei tältä valtaukselta enää yhtä isoa hippua löydy, se on varma.

– Olemme nyt haeskelleet muutamana päivänä uutta valtausaluetta, mutta ei ole oikein sattunut kohdalle sellaista mieluiselta näyttävää paikkaa, hän harmittelee.

Kalervo Ruohoniemi kertoo, että valtaukselta löytyy hyvä pieni kämppä ja sauna.

– Se on tietysti rakennusluvallinen kämppä oikein. Siellä kaivetaan ja asutaan lokakuulle asti, sen jälkeen lähdetään kuin muuttolinnut kohti etelää. Olen tavannut käydä talvellakin yhden kerran kämpällä . Hiihtelen sinne ja vilkaisen, että kaikki on kunnossa ja ikkunat ehjiä. Meitä kullankaivajia on Kutturantien varrella ja Sotajoella aika paljon vielä ja mehän olemme Inarin kunnalle hyviä tulonlähteitä. Se on iso tukku rahaa, minkä jätämme Saariselälle ja Ivaloon. Polttoainetta tarvitaan ja ruokaa, ja jos näin iso hippu löytyy, niin silloin täytyy jo käydä konjakkipullokin ostamassa...

Ruohoniemi sanoo, että hänen aika on kulunut aina hyvin tiiviisti valtauksella.

– En ole niitä ahkerimpia, mitä tulee Kutturantien Kultakioskilla käymiseen, mutta kyllähän siellä kerran pari täytyy kaivukauden aikana käydä burgerit syömässä ihan kannatuksen vuoksi. Jotkut käyvät varmasti hoitamassa sosiaalisia suhteita kioskilla kesän aikana vaikka joka päivä, mutta minä en ole niitä sosiaalisimpia kaivajia siinä mielessä ja päivät ja illat kuluvat mukavasti valtauksella.

Ruohoniemi sanoo, että vaikka valtaus on jo melko tarkoin kaivettu, niin ensi kesänä sinne vielä tullaan.

– Talvi menee nopeasti. Kolme kertaa viikossa pitää tehdä pitempi kävelylenkki. Pitää syödä terveellisesti, jotta paino pysyy kurissa. Ja alkoholia voi ottaa sopivasti. Näin pysytään kunnossa seuraavan kesän kaivukautta varten, hän naurahtaa.

Ruohoniemi tuumailee, että isomushipun löytämisessä tarvitaan ahkeruutta, mutta toki siinä pienellä tuurillakin on osansa.

– Joku pitkän linjan kaivaja kaivaa kymmeniä vuosia, mutta ei löydä koskaan kymmengrammaistakaan hippua. Ja sitten joku voi kaivaa sellaisella alueella, jossa kulta on äärimmäisen hienoa, niin hienoa, että sitä on vaikea vaskata , kun seassa on rautaa. Mitä karkeampaa kulta on, niin sitä helpompaa sitä on käsitellä.

Kalervo Ruohoniemi järjesti aikoinaan kullanhuuhdonnan cup-osakilpailuja Seinäjoella.

– Se oli sitä aikaa, kun kultakisojen väkimäärä nousi hirveästi. Se oli oikein kulta-aikaa osanottajien suhteen, se aika -96 vuodesta jonnekin vuoteen 2003. Nyt aika kuluu omalla valtauksella ilman kisaamista. Välillä poimitaan hilloja, sitten mustikoita ja puolukoita, ja taas kaivetaan kultaa. Ensi kesänä kultamaat kutsuvat taas, jos vain elossa ollaan, hän vakuuttaa.

Suuret hiput ovat aina harvinaisia, mutta Kassu Ruohoniemi arvelee, että jatkossa ne vähenevät entisestään. Koneellinen kullankaivuu kiellettiin Lemmenjoelta, josta tähän asti tulivat suuret hiput. Suurista hipuista tulee siis pulaa. Tällaisenkin hipun löytäminen vaatii aika paljon massojen siirtoa. Ei ole niin hyvää tuuria, että se osuisi tuosta vain lapioon.

Näin Sotajoen isomus löytyi

Tietokirjailija Seppo J. Partasen Kultahippu-sivuilla on kertomus siitä, kuinka 61,5-grammainen löytyi. Tekstin Kultahippu-sivustolle on kirjoittanut Markku Hannu. Myös Inarilainen julkaisee dokumenttikertomuksen ja se kuuluu näin:

Alkukesä oli säiden puolesta hyvä ja kullan saannin puolesta lupaava, mutta nyt sadetta on riittänyt liiankin kanssa. Montuissa vesi, joki korkealla ja kaivuu hankalaa. Niillä kuitenkin mentiin.

Jari oli nostanut eilen reilun kasan rännitettävää maata, joka syötettiin koneelle. Minä jatkoin lapiorännillä nostettua testimaata. Iltapäivän puolella Kassu vinkkasi menevänsä kodalle lämmittämään soppaa , että tulkaa pian syömään! Jari syöttää konetta vielä hetken, joten jatkoin omaa hommaani .

Kuulin täryseulan hiljenevän ja vesipumpun sammuvan ja pian päästään syömään. Jari otti tyhjän sangon, pehmitysraudan ja kauhan, nosti koneen rännin suojaverkon sivuun. Normaalisti Jari pehmittää rihlat, kauhaisee sankoon pari ylintä rihlaa, kävelee rantaan, ottaa vähän kirkasta vettä, pyöräyttää sangonpohjaa ja tarkastaa mitä oli tulossa.

Katselin omaa ränniäni ja Jari käveli viereeni. Kävipä se nopeasti, taitaa olla miehellä nälkä? Jari tuumasi, että eiköhän mennä syömään. En kysellyt, käveltiin vaan hiljakseen. Pian Jari sanoi, että nyt se löytyi. Kysyin että mikä? No se ISO HIPPU mitä olet koko kesän hokenut!

Oikeinko tosi?! Voihan per …. Kuinka iso? Jari sanoi, että iso on! Jätin sinne rihlaan lepäämään ja ihmettelemään päivänvaloa. Oli kova synnytys, kauhalla nostettiin, täryseulalla pestiin ja rihlassa hiekalla huuhdottiin, poskessa pieni kraapu , mutta muuten hyvin meni. Vai rihlaan maltoit jättää? Mihinkäs se sieltä, Jari vastasi.

Kodalla Kassu oli lämmittänyt Hannelen keittämän sopan , istuimme penkille, kumpikaan ei puhunut mitään. Jari rykäisi ja sanoi “nyt se löytyi”. Että mikä, kysyi Kassu ? No se ISO HIPPU! Puhut omiasi sanoi Kassu ja sekoitti soppaa . En puhu, tokaisi Jari. Taitaa olla paras uskoa Jaria, sanoin.

Älkäähän nyt puhuko sontaa, joku keltainen kivi kuitenkin, oliko sulla edes lasit päässä? Siellä se on rihlassa, ja se on kultaa. Kyllä minä kullan tunnen, sanoi Jari. Vain niin ja että jätitte rihlaan. Etkö Kassu ole luvannut kunnon konjakit, kun löytyy iso hippu, mahtaakos sitä tähän iloon olla, virnisti Jari. Kyllähän sitä voisi maistella, sanoin minäkin.

Se on poijat murheista pienin, syödään nyt ensin ja juodaan kaffit päälle, Kassu naurahti. Syötiin, istuttiin tovi, juteltiin jo muistakin asioista kuin hipusta. Eihän tämä ole kullankaivuuta kummempaa, Kassu tuumaili rauhallisesti. Kun kahvit oli juotu, Jari sanoi, että kyllä me nyt lähdetään katsomaan, mikä siellä rihloissa kurkisteli. Nappasin puhelimen mukaani kuvia varten.

Käveltiin rantaa päin ja toivottiin sateiden loppuvan, helpottaisi loppukesän kaivuita . Jari veikkasi, että hippu on tämän valtauksen suurin. Katsotaan nyt ensin Kassu rauhoitteli. Rännillä Jari kumartui rihloille, tyhjäsi varovasti vesiä pois ja sieltähän hippu jo pilkisteli. Otin kuvia rihlaan päin ja Jari nosti hipun käteensä, tutki hetken ja ojensi Kassulle . Kassu tutki hippua rauhassa ja ojensi minulle.

Sitten arvailtiin hipun painoa, yli 40 grammaa on arvioi Kassu . Voisiko olla jopa viidenkympin päälle epäili Jari . Pidin hippua kädessäni ja sanoin että painaa 62 g, johon äijät , että ei sentään. Kyllä se sen painaa, eivät uskoneet. Mites ne konjakit? Jari virnuili. Älä huoli, sanoi Kassu , lähdetään pääleiriin niin päästään konjakin makuun. Leirissä Hannele sai komennon, että konjakki esiin ja kahvit kiehumaan ja missä puntari on?

Sieltä löytyi melkoinen Meukov avattavaksi. Kassu asetti hipun puntariin. Jari epäili, että riittääkö asteikko? Riittää, sanoi Kassu , puntari näyttää 61,7 g, Markku arvasit tai tiesit justiin. Samoin arvasit alkukesästä sen viiden gramman hipun painon, jota kolmegrammaiseksi epäiltiin Senkin ennustit, että tänä kesänä löytyy hippu, jolla tulee nimet lehteen, tuumi Kassu .

Naurettiin päälle, maistettiin konjakit ja kahvit. Hienoa kun isojakin hippuja löytyy, vaikka kullankaivuuta koetetaan vaikeuttaa ja kaivajia nujertaa. Hetken istuttuamme lähdimme takaisin työmaalle tekemään päivän työ loppuun hyvästä hippulöydöstä huolimatta.

Kullankaivu on sitkeiden ihmisten kovaa työtä, joka joskus palkitsee tekijänsä.

Markku Hannu