Ihmiset

Puolen vuosisadan rakkaustarina

Kullanhuuhdonta on niin kiehtova asia, että kun siihen törmää, niin ei siitä irti pääse, sanoo Inkeri Syrjänen, entinen Tankavaaran Kultamuseon johtaja ja yksi museon perustajista.

Kun nuori Inkeri vuonna 1977 kertoi isälleen muuttavansa pysyvästi Tankavaaraan ja jättävänsä ruotsin kielen lehtorin toimensa, isä suhtautui asiaan epäilevästi. Hän pyöritteli päätään ja tiedusteli tyttäreltään, millä tämä raukka aikoi elää. Inkeri ei isän varoitteluista perustanut.

– Ja nälkään en ole kuollut, hän hymähtää reilut 40 vuotta myöhemmin kotonaan Tankavaarassa.

Muutto tarjosi oivan tilaisuuden hypätä pois oravanpyörästä ja keskittyä kullankaivun kiehtovaan maailmaan, joka oli vienyt Inkerin sydämen jo joitain vuosia aikaisemmin. Seuraavat 30 vuotta Kultamuseon johtajana mahdollistivat työn ja mieluisan harrastuksen yhdistämisen.

Kultamaiden historian taltiointia

Alun perin Inkeri tutustui Tankavaaraan sekä kullankaivun historiaan aviomiehensä Kauko Launosen kanssa talkootyön merkeissä. Kaksi Tankavaaraan muuttanutta kullankaivajaa, Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala , pitivät paikassa kesäisin matkailijoille kultahuuhtomoa ja kioskia.

Osaaville apukäsille riitti työtä ja talkoilusta muodostui jokakesäinen perinne. Inkerillä oli opettajan toimesta kolmen kuukauden mittainen kesäloma ja Kauko otti kesälomansa jatkeeksi virkavapaata puhelinteknikon työstään.

Pian syntyi idea Kultamuseosta. Inkeri oli lukenut yliopistossa kansatiedettä, joten alueella lojuvat vanhat kullankaivuvälineet herättivät hänen huomionsa ja osaltaan edesauttoivat museoidean syntymistä.

– Mitä enemmän täällä pyörittiin, sitä enemmän kävi selväksi, että esineet ja alueen historia pitää saada talteen. Silloin 70-luvulla pelättiin, että kullankaivajien suku loppuu, sillä kullan hinta oli huono, eikä sillä elänyt, Inkeri kertoo.

Kultamuseo perustettiin vuonna 1973 ja ensimmäisinä vuosina se oli auki vain kesäisin. Kun lämpimät näyttelytilat valmistuivat vuonna 1978, muuttui aukiolo ympärivuotiseksi ja Inkeristä tuli museonjohtaja. Apunaan hänellä oli yksi toimistoapulainen.

– Museonjohtajan työnkuvaan kuului kaikki mahdollinen lumitöistä alkaen, hän muistelee.

Kultamuseoyhdistyksen ja myöhemmin Kultamuseosäätiön alaisuudessa olleen museon toiminta oli joustavaa. Työssä sai toteuttaa paljon omia ideoitaan, mutta myös vastuun taakka oli suuri.

– Museonjohtaja on maailman yksinäisin eläin. Se ei ole mikään helppo homma, Inkeri toteaa.

Hän jäi eläkkeelle museonjohtajan työstään kymmenen vuotta sitten. Vuodesta 2009 lähtien hän on ollut mukana Kultamuseon toiminnassa Kultamuseosäätiön hallituksen jäsenenä.

Aikaa harrastaa

Inkerin ja Kaukon olohuoneen ikkunasta näkee suoraan lintujen ruokintapaikalle. Yhtäkkiä paikalle lennähtää kirkkaanpunainen, suurinpiirtein räkättirastaan kokoinen lintu.

– Taviokuurna, ensimmäinen muuttolintu, Inkeri selittää.

Pihalintujen ruokinta ja bongaus kuuluvat Inkerin harrastuksiin samoin kuin kielten opiskelu. Siitä kertovat huoneen seinillä olevat eriväriset post it -laput. Niissä on kirjoitusta arabiaksi.

– Ne ovat sanojen opetteluun. Minun täytyy nähdä sanat, jotta ne alkavat hahmottua ja jäävät muistiin, Inkeri kertoo.

Hän on kulkenut koko talven kerran viikossa Sodankylässä arabian kielen kurssilla. Vaikka hän puhuu useaa kieltä sujuvasti, on arabia ollut vaikea kieli oppia. Siinä ei ole juuri mitään yhteneväisyyksiä muihin kieliin.

– Mutta se on dementian ehkäisyyn hyvä asia, kun joutuu koko ajan ponnistelemaan ja kirjoittamaankin väärin päin, hän toteaa.

Inkeri kiittelee myös Revontuli-opiston järjestämiä verkkokursseja.

– On hirveän hyvä, kun opisto on lähtenyt laittamaan kursseja nettiin. Eihän täällä voisi talvella oikein harrastaa mitään ilman internetiä.

Verkkokursseilla Inkeri on opiskellut espanjaa sekä harrastanut kahvakuulaa ja niska-hartiajumppaa.

Kauko puolestaan on Revontuli-opiston kirjoittajakurssilla. Hänellä on työn alla Tankavaaran historiasta, Kultamuseon synnystä ja alueen matkailusta kertova muistelmateos. Inkeri toimii oikolukijana, kuten myös aikaisemmissa kirjoitusprojekteissa.

– Haaveena olisi kertoa matkailun murroksesta ja tuotteistamisesta, Kauko sanoo.

Hyvänä apuna muistelmien kirjoittamisessa ovat Tankavaaran Tieto-Sanomat, joita Kauko kirjoitti kolmenkymmenen vuoden ajan. Tänä vuonna ne koottiin yksiin kansiin.

– Olen joskus sanonut, että piti oma lehti perustaa, että sai kirjoittaa pääkirjoituksen, Kauko naurahtaa.

Tankavaaran Tieto-Sanomat perustettiin aikoinaan markkinointitarkoituksessa. Omissa muistelmissaan Kauko haluaa kertoa myös sellaisia asioita Kultakylän historiasta, joita Tieto-Sanomista ei löydy.

– Paljon on ollut sellaisiakin henkilöitä, jotka ovat kauempaa toimineet Tankavaaran ja Kultamuseon hyväksi, samoin kuin valtava määrä talkooväkeä. On tärkeää nostaa sellaisiakin asioita esille, Inkeri sanoo.

Kansainvälinen kullankaivuyhteisö

Seikkailunhalu ja kiinnostus kullankaivun historiaan ovat vieneet Inkerin ja Kaukon jo 92:een eri maahan ja Etelämannerta lukuunottamatta kaikille mantereille. He laskevat käyneensä ainakin 20:ssä maassa ainoastaan sen vuoksi, että siellä on ollut kultaa ja kullanhuuhdontaa.

– Silloin nuorina ajettiin Kaukon kanssa Jeepillä Pariisiin ja yövyttiin Notre Dame -puistossa. Ei sitä osannut pelätä ollenkaan ja tuntui, että koko maailma oli avoinna, Inkeri muistelee.

Seikkailunhalua löytyy edelleen, mutta ikä alkaa jo hieman rajoittamaan matkakohteiden valintaa. Kun pitkät ja rasittavat lentomatkat eivät enää houkuta, Inkeri ja Kauko aikovat suunnata retkensä Eurooppaan ja kotimaahan.

– Ja sitten kun ei jaksa enää lähteä mihinkään, voi istua kotona kiikkustuolissa ja katsoa matkoilta kuvattuja filmejä, Inkeri naurahtaa.

Kiikkustuolimatkat saavat kuitenkin vielä odottaa, sillä ensi kesäksi kalenteriin on jo varattu Lena-joen risteily. Alue kuuluu Siperian kulta-alueisiin, kuinkas muuten.

Inkeri Syrjänen täyttää 75 vuotta 25.4.2018. Hän toivottaa kaikki tervetulleiksi syntymäpäiväkahveille Wanhaan Waskoolimieheen keskiviikkona 25.4. kello 12.00 alkaen. Mahdolliset muistamiset hän toivoo osoitettavan Kultastipendirahastoon, FI9756412520073826.