Hyvinvointi

Pääkirjoitus

Maastoon vain kunnon varusteissa

Minulle oli käydä huonosti viime syksynä: lähdin päiväretkelle tuttuun lähitunturiin. Paluumatkalla kävelin tunturia alaspäin ystäväni perässä ajatuksissani. Hän oli ensimmäistä kertaa tässä tunturissa, mutta kuvittelin hänen seuraavan kivikkoisesta maastosta selvästi erottuvaa polkua.

Viimeisin paikka, missä tiesin meidän olleen varmasti oikealla reitillä sijaitsi noin puolimatkassa: tuttu, erikoisen näköinen mänty varmisti minulle, että oikeaan ollaan menossa. Seuraavan kerran, kun havahduin, tiesin, että olimme väärällä reitillä. Aloin korjata kulkusuuntaamme, mutta, kun puolen tunninkaan kävelyn jälkeen en vieläkään tunnistanut maastoa, oli myönnettävä, että olimme eksyneet.

Yritin paikantaa meitä puhelimella, mutta yllätyksekseni puhelin ei löytänytkään verkkoon. Olimme vain muutamien kilometrien päässä lähimmästä ihmisasutuksesta! Pian myös puhelimen akku alkoi ilmoittaa tyhjenemisestään, kun pidin puhelimen paikannustoimintoa kenttien ilmaantumisen varalta päällä.

***

Edellä kuvaamani on arkipäivää Lapissa: puhelin ei todellakaan löydä kaikkialla verkkoon. Tämä on syytä pitää mielessä, kun lähtee maastoon Lapissa. Aina, kun lähdet yhtään tuntemattomampaan maastoon, ota mukaasi myös paperinen kartta. Se voi pelastaa henkesi.

Saariselän VPK:lla on vuosittain keskimäärin 170-200 pelastustehtävää. Korona vähensi pelastustehtävien määrää vuonna 2020, mutta kesällä 2020 VPK:lla oli tavanomaista enemmän maastopelastustehtäviä esimerkiksi Luirojärvelle ja Sokostin alueelle. VPK:ta tarvitaan avuksi niin eksyneiden kuin sairastuneiden ja loukkaantuneiden löytämiseksi ja kuljettamiseksi maastosta.

Saariselän alueella operoi myös kaksi pelastushelikopteria: Finhems ja Aslak. Kaikki pelastustehtävät koptereille ja Saariselän VPK:n yksikölle antaa aluehälytyskeskus. Tapauksissa, joissa kopteri ei voi pääse paikalle esimerkiksi huonon sään vuoksi, paikalle lähtee Saariselän VPK.

Avun tarpeellisuuden määrittelevät aina hälytyskeskuksen asiantuntijat. Maallikosta toi tuntua siltä, että esimerkiksi uupunut ihminen ei ole hengenvaarassa, mutta kyllä todellinen vaaratilanne on kyseessä silloin, kun ihminen on talvella luonnossa ilman suojaa tai kämpällä ilman tarvittavia varusteita.

Kunnolliset varusteet ovat toinen, jotka on aina syytä pakata mukaan Lapin luntoon.

***

Omalla retkelläni minä aloin käydä epätoivoiseksi siinä vaiheessa, kun olin syönyt päivärepun pohjalta löytämäni viimeisen omenan ja juonut vesipulloni tyhjiin. Puhelin oli simahtanut. Maaston perusteella tiesin, että alaspäin on käveltävä, sillä lähin iso tie kulki siellä.

Viimein keksin hyödyntää urheilukelloani; sen ja auringon suunnan avulla päättelimme mihin suuntaan tulisi entuudestaan tuntematonta metsässä kulkenutta tietä kulkea, että löytäismme valtatielle. Kun viimein olimme takaisin autollamme, olimme kävelleet 10 lisäkilometriä 2,5 pituiseksi tarkoitetun paluureitin sijaan.

Onneksi sentään kunto ja varusteet karttaa lukuun ottamatta olivat kunnossa.

Turvallisia retkiä Lapin luontoon!