Ihmiset

Minun luontoni -valokuvanäyttelyn kuvat teksteineen kertovat Kiilopään tunturimaiseman ja pohjoisen luonnon syvällisestä merkityksestä

Suurin osa Minun luontoni -valokuvanäyttelyn valokuvista on otettu Kiilopää-tunturin lähimaastossa.

– Useimmat niistä on kuvattu talvella, koska nimenomaan tunturimaastossa lumi elää ja muuttaa jatkuvasti muotoaan ja luo erityisiä tunnelmia ja muotoja. Muutamankin päivän sisällä tapahtuneet muutokset, yksityiskohdat ja tunnelmat, yllättävät aina uudestaan ja uudestaan. Etsin ja näen eri vuorokauden aikoina sävyjen muutoksia. Ensilumien ja kevään heräämisen, purojen jäätymisen ja sulamisen, auringon valon hiipumisen ja ”uuden” auringon värittämät valot ja varjot näkyvät lukuisissa yksityiskohdissa ja kaiken muuttavissa tunnelmissa, kertoo valokuvaaja Ilkka T. Rantanen näyttelynsä taustoista.

Valokuvia täydentävät teksti kuvaavat luontokokemuksen henkilökohtaisuutta

Rantanen ei ole valokuvauksen ammattilainen; hänelle valokuvaaminen on retkeilyä, ympärilleen katsomista, luonnon aistimista ja oman itseni alttiiksi asettamista.

– Luotan hetkien synnyttämiin sattumiin ja tunteisiin. Yleensä otan vain yhden kuvan kustakin kohteesta – ja onneksi välillä saan napattua sen, mitä toivoin tai enemmänkin. Valokuvatessani ja valikoidessani näitä valokuvia näyttelyyn toivoin, että ne kertovat jotain olennaista minun luonnostani. Valokuvien tarjoaman esteettisen mielihyvän lisäksi haluan antaa edes häivähdyksen niistä hetkistä ja tunnelmista, joissa ne on otettu, sillä valokuvat eivät sitä aina kerro.

Näyttelyn valokuvia täydentävät teksti kuvaavat luontokokemuksen henkilökohtaisuutta: luonto heijastaa hänen mielestään aina ihmisen sisäistä maailmaa.

– Se on hurja, särkyvä, punaisenkirjava, rakastettava, uhkaava... Tunteiden lisäksi valokuvat herättävät eloon niin lumileopardit, jättiläiset, haltijat kuin kallioon piirretyt kasvot, jotka heijastavat ihmisen moninaista luonnetta, Ilkka T. Rantanen kuvailee.

Luonto on aina myös osa tarinoiden maailmaa

Näyttelyssään hän halusi mennä pidemmälle ja syvemmälle kuin pelkkiin kuvien selityksiin.

–  Kerron ajatuksia ja mietelmiä, joita olen ”kantanut” mukanani tunturiin ja metsään. Olen ollut aina vakava pohdiskelija ja uskaltaudun tekstieni kautta ilmaisemaan ja nimeämään tunteita ja mielialoja, joita minä niin kuin jokainen meistä mielessään ajoittain kokee. Uhkaa, pelkoa, särkyvyyttä, kauneuden, pettymyksen ja voiman tunnetta, erilaisuutta – nämä kaikki ovat osa sitä kaikkea, minkä kannamme mukanamme, osana ihmisen luontoa, kun menemme tunturille ja metsiin. Ja samalla luonto on kuin peili – se uhkaa, pelottaa, on voimakas, särkyvä, kaunis, petollinen ja aina erilainen.

Hänelle luonto on aina myös osa tarinoiden maailmaa.

– Ei ole ihme, että ikivanhat uskomukset ja mytologia ovat täynnään luonnon symboliikkaa. Ja enemmänkin; maailma on luotu sotkan munasta, aurinko, kuu, tuuli metsä ovat olleet jumalia tai heidän asuinsijojaan. Tunturit, kalliot, vedet ovat olleet pyhiä paikkoja. Luonnon mystiikka, luonnon herättämien mielikuvien voima on meissä edelleen vahvaa. Ainakin osana satuja ja fantasioita. Tätä mielikuvien maailmaa haluan myös valokuvillani sivuuttaa.

Näyttelyn valokuvat on valittu lukuisista vaihtoehdoista.

– Toivon, että kuvat ja tekstit voivat avata uudellakin tavalla luonnon kokemista – sen herättämien tunteiden, ajatusten ja myös sadunomaisten hahmojen löytämisen iloa. Luonto on itselleni elinehto, turvapaikka, ulkoisen ja sisäisen kauneuden löytämisen ja seikkailujen paikka.