Mielipiteet

LUKIJAN RUNO: Kaisa Rissanen

Punaisella matolla

Sain kutsun punaiselle matolle.

Metsä lähetti. Syksy sen toi

kuistini portaitten pieleen.

Siinä se oli, kun oven uksea raotin. Tuulen heittämä keltainen haavan lehti ja ruskan värjäämä varpu.

”Etsi Nokialaisesi komeron sylistä,

net kuluneet kilometrien nielijät.

Kulahtanut, parhaat päivänsä pitänyt tuulipukusi ja muista virttynyt värikäs piposi.

Ei silloin hirvilehmänä lahdata,

eikä kaatoryyppyjä kaadella.

Vielä Marketin ilmainen ämpäri!”

tullutta sanomaa luin.

En tarvinnut syvään uurrettua Dioria,

hankalia Manolo korkokenkiä,

kukkaroa kouristavaa Vuitton muotilaukkua.

Silti olin kuin palkittu diiva.

Astelin pitkin punaista mattoa kuin leidi. Kumarsin, keräsin puolukkapolkua.

Eivät hyökänneet paparazzit,

häirinneet kameroitten parrasvalot,

vaan läiskyi Luojan juhlava paletti.

Olin Tapion tyttärenä Kalevalan mailla.