Laajentunut Siida otti vastaan Kansallismuseon saamelaiskokoelman

Saamelaismuseo Siidalle on rakennettu laajennushankkeessa uudet 880 neliön nykyaikaiset kokoelmatilat kokoelmasiipeen. Uusissa tiloissa on erikseen säilytystilat vaativille esineryhmille kuten tekstiileille, koville esineille ja turkiksille. Ilman laajennusosaa Siidan olisi ollut vaikea ottaa vastaan Kansallismuseon saamelaiskokoelmaa, johon sisältyy 2200 saamenmaalta aikoinaan kerättyä esinettä.

Siidan perusnäyttely on uudistumassa. Uudistettu perusnäyttely avataan ensi keväänä ja osa Kansallismuseosta palautuneesta kokoelmasta löytää paikkansa perusnäyttelystä.

Konservaattori Saara-Maija Pesonen on jälleen avannut yhden Kansallismuseosta tulleista laatikoista. Konservaattorin pöydällä uusissa työtiloissa näyttää olevan ainakin poron länget. Pesonen arvioi millaisia konservointitoimenpiteitä esineille kannattaisi tehdä ja onko ainakin pintapuhdistus paikallaan. Kaikki esineet tutkitaan ja käydään läpi tarkoin ja joidenkin kohdalla voi olla niinkin, että ne eivät ehkä kestä näyttelykäyttöä.

Alipainekaapissa näyttää olevan vanha ja katkennut kehräpuu. Se on liimattu ensimmäisen kerran ties kuinka kauan sitten, mutta vanha liimaus on pettänyt liitoskohdasta. Pesonen sanoo, että kehräpuu on tarkoitus liimata uudelleen, kunhan vanha liima saadaan ensin poistettua.

– Osa esineistä on todella vanhoja, vanhimmat 1600-luvulta . Kun kokoelman kartuttaminen on aloitettu 1830, niin esineillä on voinut olla ikää jo silloin, sanoo kokoelmamestari Marjo-Riitta Rantamäki .

Siidan väki on silminnähden ylpeä uusista tiloista, joiden ansiosta suuri kokoelma pystyttiin ottamaan vastaan Kansallismuseosta Helsingistä. Vastaanottotilassa hurisee kymmenen neliön pakastin. Rantamäki kertoo, että siellä on parhaillaan meneillään turvapakastaminen turkisesineistölle. Kun Kansallismuseosta tulleet turkisesineet saavat - 35 -asteista hoitoa, niin mahdolliset turkiskuoriaiset ja koit saavat kyytiä.

Kokoelmamestari Rantamäki sanoo, että yksi suuri ylpeydenaihe on uusi turkisvarasto, jossa on erikseen tilat nahka- ja turkisesineille ja tilassa on juuri sopiva lämpötila ja kosteus.

– Täällä on nyt tällä hetkellä myös Johan Nuorgamin matkalaukun aineistoa. Sehän tuli meille jo 2018, kun teimme juhlanäyttelyä. Kokoelma ei enää lähtenyt takaisin Kansallismuseolle, vaan jäi tänne odottamaan, että muut tulevat perässä.

Aikamatka vanhaan Lappiin

Kansallismuseosta tullut reilun parintuhannen esineen kokoelma sisältää käytännössä inhimillisen elämän koko kirjon. Riittää, kun lukee Kansallismuseosta tulleiden pahvilaatikoiden kyljissä olevia sanoja, niin on jo aikamatkalla vanhaan Lappiin ja saamelaisten elämään. Kotiin Siidaan näyttävät Helsingistä päässeen muun muassa kuikannahkapussit, kurenutukkaat , peskit, paulanutukkaat , vuotakengät, luuveitset, täiden raapimiskeppi, kuppausrauta, sarvilakit, viilikupit ja nitropussi. Isoimpia Kansallismuseosta tulleita esineitä ovat pari venettä ja ahkiot, joita tuli 16 kappaletta.

– Sekin tässä tuntuu ihanalta, että Siidaan tulivat nyt Orimattilan varastolta ne veneet, joita käytiin tutkimassa 2015 ja sitä kautta syntyi juuriommelvene. Tutkimustietoa näistä esineistä on käyty ammentamassa tähän asti etelässä.

Uuteen kokoelmasiipeen on nyt tuotu säilytykseen laajennus- ja kunnostustöiden alta myös Luontokeskuksen esineistöä, joten niinpä sieltä löytyy sulassa sovussa vanhan postireen vierestä myös pesässään nukkuva karhu. Samalla muinaishistoria ja lähimenneisyys lyövät kättä, kun eräälle hyllylle on laitettu tilapäissäilöön lenkkimakkaran muovipussi ja muovinen eräsäkki.

Luonto antoi materiaalit

Kun katselee Kansallismuseosta tullut saamelaiskokoelmaa, niin samalla oivaltaa, että luonnonmateriaalit ovat olleet kunniassaan saamelaisten keskuudessa. Puu, poronluu, poronnahka, eri eläinten turkikset, ne olivat materiaaleja, joista arkipäivän käyttöesineet pitkälti tehtiin. Kalannahka ja jopa hirvennahka olivat käytössä; ainakin yhdet vuotakengät näyttävät olevan hirvennahkaa.

– Siidan kokoelmissa on nyt tämän palautuksen jälkeen yli 10 000 esinettä, eli puhutaan mittavasta kokoelmasta. Siidassa tehtiin aikanaan tarkat laskelmat, kun tiesimme hyvin tarkoin mitä Kansallismuseosta tänne tulee. Jokaiselle esineelle löytyy täältä asiallinen paikka ja sitä voidaan säilyttää sille sopivissa olosuhteissa, sanoo Rantamäki.

Siidan uusi perusnäyttely ei ole niin stabiili kuin vanha perusnäyttely oli, joten esineistöä voidaan vaihtaakin ja näin myös yhä useampi Kansallismuseosta palautetuista esineistä pääsee suuren yleisön nähtäville.

Ulkomuseo on talven auki

Saamelaismuseo Siidan tuleva talvi on historiallinen jo siksi, että ulkomuseo pidetään auki koko talven. Ulkomuseon puolella on joulun alla pidetty viime vuosina laulutilaisuuksia, mutta muuten tuvissa ei ole toimintaa ollut.

Tupia laitetaan nyt loppusyksyllä talvikuntoon ja tuvissa kesäasuissa ja kesäleningeissä olevat nuket saavat talvikampetta ylleen ennen pakkasten tuloa.

"Kun miettii vaikkapa Juhan Nuorgamin kokoelmaa, niin hän on ollut aikaansa edellä. Hän keräsi hyvin pitkälti arkipäivän esineistöä, sellaista, mikä oli sillä hetkellä tavallisessa käytössä joka talossa. Tänä päivänä tuo esineistö on äärimmäisen arvokasta", sanoo kokoelmamestari Marjo-Riitta Rantamäki.

"Esineitä, joita en tiennyt olevan olemassakaan"

– Ensimmäinen ajatus oli suuri ihmetys, kun katselin Kansallismuseosta tulleita esineitä ja niiden ihmisten nimiä, jotka olivat esineitä luovuttaneet Kansallismuseolle vuosikymmeniä sitten. Esineet kertoivat sellaista historiaa, jota ei ole kirjoitettu eikä kuvattu mihinkään, sanoi Saamelaismuseo Siidan Kotiinpaluu-juhlassa Saamelaismuseosäätiön puheenjohtaja Liisa Holmberg .

– Toisaalta siellä oli sellaisia esineitä, joita ei uskonut edes olevan olemassakaan, kuten vesilinnun jaloista tehdyt luonnonmukaiset imupillit. Niitä oli käytetty kevättalvella veden juomiseen lumen läpi. Uskomattomia olivat myös taitavasti puusta tehdyt oven lukot, jotka näyttivät ihan vasta eilen valmistetuilta.

Holmbergin mukaan vanha esineistö kertoo tarinaa myös sotien jälkeisestä ajasta, joka sekin alkaa olla jo katoavaa maailmaa.

– Minun kotikylästäni Sevettijärveltä oli tapana käydä Reisivuonossa vaihtamassa kevätkeleillä riekoilla jauhoja ja sokeria. Silloin ei niin paljon käytetty rahaa. Meillä myös pyydettiin koko syksy siikoja ja suolattiin ne pyttyihin ja ensi lumien ja jäiden aikoihin lähdettiin niinsanotusti ostoksille Norjaan.

– Ennen pitkää sotien jälkeen tilanne alkoi muuttua, varsinkin kun uusi teknologia, autot, perämoottorit ja moottorikelkat tulivat, tarvittiin rahaa. Siten esineetkin alkoivat vaihtua. Erilaiset kulkuvälineet, poronpulkat ja reet, ahkiot, ja vuotturaipat jäivätkin nurkkiin ja tilalle tulivat autot ja moottorikelkat.

Holmbergin mukaan Suomen Kansallismuseon ihmiset ovat tehneet arvokasta työtä kerätessään ja säilyttäessään saamelaisalueen esineet. Nyt tämä arvokas kokoelma palasi takaisin saamenmaahan ja saamelaiset saivat valtavan osan omaa historiaansa lähemmäksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja kertoi Kotiinpaluu-juhlassa, että esineet valmisteltiin Kansallismuseossa kotimatkaa varten huolella ja vähintään samalla huolella ne vastaanotettiin Inarissa.

– Esineet kuuluvat tänne ja niiden merkitys saamelaisyhteisölle on suuri. Saamelaismuseon kokoelmat tarjoavat saamelaisyhteisölle mahdollisuuden syvällisesti perehtyä omaan kulttuuriperintöönsä ja siten vahvistaa omaa identiteettiään. Toivottavasti ne myös ruokkivat luovuutta ja synnyttävät uusia oivalluksia. Tämä varmasti tulee näkymään, kun museo avautuu peruskorjauksen jälkeen keväällä 2022.

– Nyt Inariin luovutettu saamelaiskokoelma on mittaamattoman arvokas, sanoi Suomen Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila .

Ensimmäinen kokoelmaan saatu esine on Keisarilliselle Aleksanterin yliopistolle jo vuonna 1830 lahjoitettu komsio , jonka arvioidaan olevan peräisin jopa 1600-luvun alkupuolelta.

Anttila muistutti, että nyt luovutetut noin 2200 esinettä käsittävät lähes koko Suomen Kansallismuseon saamelaiskokoelman. Näin laaja repatriaatio valtion kokoelmista alkuperäiskansalle on kansainvälisestikin ainutlaatuinen.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso korosti kokoelman olevan arvokas muun muassa siksi, että se sisältää valtavan määrän tietoa saamelaisten duodji-perinteestä . Juuson mukaan Inariin matkanneet esineet eivät ole vain vanhoja tavaroita, vaan ne ovat esineitä, jotka yhdistävät saamelaiset esivanhempiinsa:

– Tämä Siidaan tuotu aineisto sitoo yhteen menneen ja nykyhetken yhdeksi jatkumoksi.

Juuso muistutti, että yli kolmasosa palautettavista esineistä on kolttasaamelaisten vanhaa kulttuuriperintöä. Hän toivoikin, että kolttasaamelaiset saavat palautuksen myötä mahdollisuuden ottaa takaisin jotakin sellaista kulttuuriperintöä, mikä on voinut jäädä aikoinaan rajan taakse.