Sel­lis­ti ja mez­zo­sop­raa­no See­li Toi­vio kon­ser­toi syys­kuun ai­ka­na Iva­los­sa ja Saa­ri­se­läl­lä. Iva­lon kir­kos­sa hän pi­tää kon­ser­tin maa­nan­tai­na 14.9. kel­lo 19 al­ka­en ja Saa­ri­se­län kap­pe­lis­sa tiis­tai­na 15.9. kel­lo 19 al­ka­en. Mo­lem­mis­sa kon­ser­teis­sa pi­a­noa ja ur­ku­ja soit­taa Ina­rin seu­ra­kun­nan vt. kant­to­ri Rai­mo Ho­lap­pa.

– Ko­ro­na pe­rui tal­vel­la ne­li­sen­kym­men­tä keik­kaa. Nyt olen läh­te­nyt kier­tu­eel­le ja ihan hy­vin on men­nyt, kun on pi­det­ty tur­va­vä­le­jä, huo­leh­dit­tu kä­si­hy­gie­ni­as­ta ja pi­det­ty yleen­sä­kin ter­ve jär­ki pääs­sä. Olen muu­sik­ko-yrit­tä­jä, jo­ten on pak­ko pai­naa jo keik­kaa­kin, ker­too Toi­vio.

Ke­vät­tal­vel­la Toi­vi­ol­la oli mui­den keik­ka­työn­te­ki­jöi­den ta­voin kuu­kau­sien tau­ko. Hän yrit­ti käyt­tää tuon ajan hyö­dyk­si ja naut­ti sa­mal­la lä­heis­ten­sä seu­ras­ta.

– Läh­din luon­toon pa­ti­koi­maan, hoi­din pi­haa ja puu­tar­haa, aloin kir­joit­ta­maan kir­jaa ja vie­tin enem­män ai­kaa tyt­tä­re­ni kans­sa. Pit­käs­tä ai­kaa sain näh­dä Suo­men kau­niin ke­vään, kun sitä en­nen ai­ka oli ku­lu­nut pit­käl­ti keik­ka­la­voil­la ja as­falt­ti­tei­tä tui­jot­ta­en.

See­li Toi­vio on kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä hä­nel­lä kon­ser­tit ovat läh­te­neet mu­ka­vas­ti kul­ke­maan ka­ran­tee­ni­ke­vään jäl­keen.

– Osa ke­sän esiin­ty­mi­sis­tä­ni pe­rut­tiin, mut­ta joil­ta­kin kol­le­goil­ta­ni läh­ti koko kesä al­ta. Pa­kol­li­sen tau­on jäl­keen on tun­tu­nut va­paut­ta­val­ta ja rie­mul­li­sel­ta pääs­tä est­ra­dil­le. Olen ai­na ty­kän­nyt ker­toa ylei­söl­le kuu­lu­mi­si­a­ni ja sii­tä, mitä ajat­te­len. Nyt tun­nel­ma kon­ser­teis­sa­ni on kuu­lem­ma sel­väs­ti va­pau­tu­nut ja hy­vän­tuu­li­suus oi­kein nä­kyy. Est­ra­dil­le as­tu­mi­nen on ai­na tun­tu­nut ko­dil­ta. Tänä syk­sy­nä var­sin­kin as­tun est­ra­dil­le suur­ta kii­tol­li­suut­ta tun­tien, tuu­mai­lee sel­lo­vir­tuo­o­si Toi­vio.

"Ivalon kirkossa voisi levyttää"

See­li Toi­vi­ol­le Iva­lon kirk­ko ja Saa­ri­se­län kap­pe­li ovat jo tut­tu­ja esiin­ty­mis­paik­ko­ja. Hän sa­noo, et­tä Iva­lon kirk­ko on jää­nyt mie­leen eri­tyi­ses­ti akus­tii­kas­taan.

– Jos te­ki­sin le­vyn jos­sa­kin Suo­men kir­kos­sa, niin var­maan­kin se ää­ni­tys teh­täi­siin Iva­lon kir­kos­sa. Siel­lä on niin upea akus­tiik­ka. Kai­kua ei ole lii­kaa. Kai se joh­tuu kor­ke­al­la ole­vas­ta ja hy­vin muo­toil­lus­ta kir­kon ka­tos­ta. Olen kuul­lut, et­tä jot­kut pai­kal­li­set pi­tä­vät Iva­lon kir­kon ul­ko­muo­toa jopa lii­an ka­ru­na, mut­ta minä en ole kos­kaan osan­nut niin aja­tel­la. Se ei tur­hia pra­mei­le ja tuol­lai­nen tii­les­tä ja ku­pa­ris­ta teh­ty kons­tai­le­ma­ton kirk­ko so­pii sii­hen mai­se­maan.

Saa­ri­se­län kap­pe­lis­sa Toi­vio on ko­ke­nut mo­net vuo­de­na­jat.

– Kap­pe­lin alt­ta­ri­mai­se­ma on ai­na eri­lai­nen, riip­puu tie­tys­ti mitä vuo­de­nai­kaa ele­tään. Se on kau­nis hir­si­nen kap­pe­li ja on jo­ten­kin jää­nyt mie­leen, et­tä juu­ri siel­lä on mo­nes­ti kon­ser­tin jäl­keen vie­räh­tä­nyt pit­kä­kin tovi, kun olen jää­nyt jut­te­le­maan ih­mis­ten kans­sa. Siel­lä on ol­lut lap­pi­lai­sia ja ete­läs­tä tul­lei­ta La­pin-ys­tä­viä. Kaik­ki ovat ol­leet hy­väl­lä mie­lel­lä. Kun ar­tis­tin lei­pä on pie­ni­nä pa­la­si­na maa­il­mal­la, niin olen sii­nä sa­mal­la myy­nyt le­vy­jä. Ai­ka moni sit­ten le­vyn on os­ta­nut­kin, jos ei muu­ten niin muis­tok­si ja tai­tei­li­jan tu­ke­mi­sek­si, Toi­vio nau­rah­taa.

See­li Toi­vio sa­noo, et­tä hän tu­lee ai­na mie­lel­lään Lap­piin kon­ser­toi­maan.

– Voin jo ku­vi­tel­la mie­les­sä­ni ne Saa­ri­se­län ret­kei­ly­po­lut­kin ja tun­tu­rin rin­teen jä­kä­län peit­tä­mät ki­vet. Rus­ka on eh­kä ai­na­kin jo aluil­laan syys­kuun puo­li­vä­lis­sä. Il­ma on vii­le­ää ja rai­kas­ta. Se on ihan eri maa­il­ma kuin tääl­lä Lah­des­sa. Olen La­pis­sa työ­mat­kal­la, mut­ta sa­mal­la tun­tuu, et­tä oli­pa mis­sä päin Lap­pia vain, Sal­las­sa, Iva­los­sa, tai vaik­ka Enon­te­ki­öl­lä, niin sa­mal­la se työ­mat­ka on myös ret­riit­ti.

Luvassa Bachia ja Yrjö Kilpisen lauluja

See­li Toi­vio tun­ne­taan sii­tä, et­tä hän lau­laa ja soit­taa yh­tä ai­kaa.

– Olen soit­ta­nut sel­loa nel­jä­vuo­ti­aas­ta, jo­ten se al­kaa ol­la tut­tu soi­tin. Sel­lo­han re­so­noi ke­hoa vas­ten. On sel­lai­nen sa­non­ta, et­tä kun soit­taa sel­loa ja lau­laa yh­tä ai­kaa, niin sel­lo kuu­los­taa lau­lul­ta ja lau­lu puo­les­taan sil­tä sel­lol­ta.

Saa­ri­se­läl­lä ja Iva­los­sa kuul­laan muun mu­as­sa J.S. Bac­hin sel­lo­sar­jo­ja, sekä muun mu­as­sa Toi­vo Kuu­lan, Os­kar Me­ri­kan­non sekä Yr­jö Kil­pi­sen lau­lu­ja. Oop­pe­ra-aa­ri­oi­ta­kin kuul­laan, Ver­dis­tä Wag­ne­riin. Sel­lis­ti-lau­la­ja, mu­sii­kin toh­to­ri Toi­vio on kon­ser­toi­nut ko­ti­maan li­säk­si myös ul­ko­mail­la, ku­ten New Yor­kin Car­ne­gie Hal­lis­sa, Ja­pa­nis­sa ja laa­jas­ti eri puo­lil­la Eu­roop­paa.

– Iva­los­sa lau­lan myös ur­ku­jen sä­es­tyk­sel­lä. Kai­kil­le se ei sovi, mut­ta mi­nus­ta tun­tuu ihan mah­ta­val­ta, kun saa lau­laa iso­jen ur­ku­jen pau­ha­tes­sa. Ur­ku­jen ää­rel­lä lau­la­jan täy­tyy luot­taa it­seen­sä.

See­li Toi­vio päät­ti jo vii­den van­ha­na ha­lu­a­van­sa esiin­tyä. Hän aloit­ti sel­lo­har­joi­tuk­set nel­jä­vuo­ti­aa­na ja tei­ni­nä hän har­joit­te­li soit­ta­mis­ta 12 tun­tia päi­väs­sä.

– Edel­leen otan lau­lu­val­men­nus­ta. Mi­nun val­men­ta­ja­ni on oop­pe­ra­lau­la­ja Mar­ga­re­ta Ha­ve­ri­nen. Hän on it­se soit­ta­nut viu­lua, jo­ten kai sii­tä­kin joh­tuu, et­tä tu­lem­me niin hy­vin jut­tuun.

Vaik­ka Toi­vio tun­ne­taan pa­rem­min­kin klas­si­sen mu­sii­kin esit­tä­jä­nä, niin ei hän ole kaih­ta­nut kei­koil­la ke­vyt­tä mu­siik­ki­a­kaan.

– Ei se mi­nun us­kot­ta­vuut­ta­ni syö. Pi­tää vain teh­dä kaik­ki tyy­lil­lä. Ja ke­vy­en mu­sii­kin lau­la­mi­nen on vaa­ti­vaa. Ei­hän kuka hy­vän­sä sop­raa­no pys­ty esit­tä­mään Lea La­ve­nin ro­tu­nais­ta. Ai­noa, mi­hin en us­kal­la ka­jo­ta, on eh­kä räp­pi.

Toi­vio ei esiin­ty­mis­la­voil­la pu­keu­du mus­taan. Hä­net tun­ne­taan näyt­tä­vis­tä ja kau­niis­ta esiin­ty­mis­pu­vuis­taan. Mu­siik­kik­rii­ti­kot ovat to­sin jos­kus ol­leet nä­reis­sään Toi­vi­on "ul­ko­mu­sii­kil­li­sis­ta" kei­nois­ta.

– Kun mi­nul­le al­koi tul­la jul­ki­sia esiin­ty­mi­siä, äi­ti­ni ryh­tyi om­pe­le­maan mi­nul­le esiin­ty­mi­sa­su­ja. Me mo­lem­mat nau­tim­me pu­vuis­ta, äi­ti nii­den om­pe­le­mi­ses­ta ja minä nii­den käyt­tä­mi­ses­tä. On ylei­sön ar­vos­ta­mis­ta huo­leh­tia sii­tä, mil­tä näyt­tää. Mik­si ei kon­sert­ti sai­si tar­jo­ta myös sil­män­ruo­kaa.

Jaak­ko Pel­to­maa