Taatsijärven rotkomaisessa luoteisosassa kohoavat mahtavat Taatsin seitakivi ja lähes pystysuora kallioseinämä, Taatsinkirkko. Seita on ollut saamelaisille tärkeä pyhä paikka ja sille on tultu uhraamaan pitkienkin taipaleiden takaa aina naapurimaista asti.

Tässä sarjassa seurataan 1970-luvulla alkanutta uutta kultaryntäystä Ivalojoen ja sen sivujokien varsilla. Tässä jaksossa liikutaan Pahaojan vanhan kultakämpän ympäristössä. Paikka oli 1920-luvulla lyhyen aikaa legendaarisen Heikki Kivekkään kultahankkeen päänäyttämönä. Sille tuli isoille hankkeille tyypillinen nolo loppu.

Saariselän Sanomien uudessa juttusarjassa esitellään retkikohteita, joissa voi helposti käväistä päivämukin eli takaisin majapaikassa ollaan vielä samana päivänä. Ensimmäisenä tutustutaan Inarin kirkonkylän lähiretkikohteisiin ja siellä Tuulisjärveen.

Perinteinen poronkäristys on pororuokien ehkäpä legendaarisin muoto ja monelle se on tärkeä muisto pohjoisen matkasta. Makumuiston voi kätevästi toisintaa myös kotikeittiössä laadukkailla raaka-aineilla ja ripauksella pohjoisen tarinoita. Paras lisuke on pakkasen hellästi puraisema puolukkasurvos ja maustekurkut.

– Kaamasen Kievari on ikivanha ja hyvin perinteikäs paikka. Olemme A-oikeuksilla varustettu ravintola, ravinto­la­pal­ve­luiden lisäksi meiltä saa myös autoon polttoainetta ja voihan tänne jäädä myös yöksi, sillä meiltä löytyy kaikkiaan 100 petipaikkaa. Talvisin petipaikkoja on 50 ja kun kesä koittaa, niin petipaikkojen määrä tuplaantuu, Päivi Mujunen kertoo.

Kelohonkainen Neljän Tuulen Tupa sijaitsee Nelostien varrella, Kaamasen kylän pohjoispäässä. Majatalon yrittäjä Agle Kallas kertoo Neljän Tuulen Tuvan olevan viihtyisä ja rauhallinen lomanviettopaikka luonnon helmassa.

Muumipeikon ystävät ovat mahdollisesti panneet merkille, että muumitkin kaivoivat kultaa. Ilmiön esikuvaa ei tarvinnut hakea kaukaa. Muumien luojan, kirjailija Tove Janssonin veljet Per Olov (Prolle) ja Lars (Lasse) ehtivät pyöriä Ivalojoella vuodesta 1960 eteenpäin niin kauan kuin kunto kesti.

Arja Kotiranta rakastui jo noin 25 vuotta sitten Kaamaseen. Hän on ylpeä siitä, että kaamalaiset pitävät häntä yhtenä heistä.

– Kyläkaupan pitäminen on pitkälti asiakaspalvelua, siinä täytyy osata lukea ihmisiä – kun asiakas tulee liikkeeseen sisälle, niin täytyy katsoa millä tuulella hän on. Sitä näkee heti ilmeestä, että kannattaako tänään alkaa jutulle, vai olla hiiren hiljaa. Tämä pätee siis kyläläisiin, turistit ovat sitten asia erikseen. Heitä minä uskallan kyllä tervehtiä joka kerta, Kaamasen Kotipuodin kauppias Sonja Loponen kertoo.

Lähes kaksikymmentä vuotta Kaamasessa toiminutta Tuuruharjun luontopolkua on laajennettu. Luontopolkuun on nyt liitetty ”Tuuruharjun kuntosali”.

Esa Junttilan matka Nivalasta kohti Kaamasta alkoi vuonna 1984, kun mies lomautettiin talvikuukausien ajaksi hitsarin hommista.

– Siinä kun aloin miettiä, että mitä seuraavaksi, niin jo kohta eräät kaverit pyysivät minua Enontekiölle mettähommiin. Ja minä pölhö lähdin, kun ajattelin, että samahan se missä sitä yhden vuoden elämästään viettää, Junttila muistelee.

Koulu on jo toista vuotta mukana kehittämässä saamen kielikylpyopetusta jatkona saamenkieliselle varhais­kas­va­tukselle. Tavoitteena on saada lisää oppilaita saamenkielisen perusopetuksen piiriin.

Etäyhteyksiä hyödyntävässä pilottihankkeessa selvitetään, millainen tarve saamen kielten opetukselle on saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella sekä kehitetään teknisiä ja pedagogisia ratkaisuja etäopetukseen. Hanke on ehdolla vuoden 2020 Cygnaeus-palkinnon saajaksi.

Aluksi kielen käyttöön piti kiinnittää tietoisesti huomiota, nykyisin lapsiakin tulee komennettua sujuvasti saameksi.

Jos esimerkiksi omia veroasioitaan ei voi hoitaa saameksi, se on taas yksi kielen käyttömahdollisuus vähemmän. Sen seurauksena kieli köyhtyy ja lopulta kieltä pystyy käyttämään vain omassa kodissaan oman perheen kesken, sanoo kieliturvasihteeri Anne Kirste Aikio.

Vuotso on Suomen eteläisin saamelaiskylä. Asukkaita kylässä on noin 350. Vuotso sijaitsee valtatien 4 varrella. Etelästä päin tulevan toivottaa tervetulleeksi Saamenmaan lipun koristama Saamen portti.

Rovaniemeläinen Pauli Raivio oli haeskellut kultaa Sotajoelta jo 1950-luvulla. Hän oli laskenut, että Sotajoen keskijuoksun kaivamattomia paksusoraisia rantapankkeja voisi hyödyntää, jos kaivinkoneen avulla nostaisi vähäkultaisia pintamaita pois. Alueella voisi olla mahdollisuuksia kaivaa laajemminkin koneella.

– Arki Lapissa on aivan toista kuin se, mitä kokee lomamatkalla esimerkiksi Saariselällä, sanoo kaksikymmentä vuotta sitten Helsingistä Vuotsoon muuttanut Raija Hugg.

Heinäkuun lopulla Vuotson kaupalla valmistaudutaan vuoden kiireisimpään viikkoon.

Taideopettaja Tarja Pohjalainen keittää puutavaraa metalliputkissa Vuotsossa Sompion Arjan pihassa kotamaisessa rakennelmassa. Hanskat käsissä ja pitkä suojaesiliina yllään pienoisen savun keskellä hääräävää nainen on saanut tämän tästä vastata samaan kysymykseen:

– Aika monelle matkailijalle ja ohikulkijalle olen saanut selittää mitä teen, Tarja toteaa.

Sámi Duodji ry on Suomen saamelaisten käsityöntekijöiden yhdistys, joka toimii saamen­kä­si­työn­te­ki­jöiden etujärjestönä. Tänä vuonna yhdistyksen perustamisesta tulee kuluneeksi 45 vuotta.

Tässä juttusarjassa käsitellään 1970-luvulla alkunsa saanutta viimeisintä kultaryntäystä Ivalojoen vanhalla kulta-alueella.