– Kaamasen Kievari on ikivanha ja hyvin perinteikäs paikka. Olemme A-oikeuksilla varustettu ravintola, ravinto­la­pal­ve­luiden lisäksi meiltä saa myös autoon polttoainetta ja voihan tänne jäädä myös yöksi, sillä meiltä löytyy kaikkiaan 100 petipaikkaa. Talvisin petipaikkoja on 50 ja kun kesä koittaa, niin petipaikkojen määrä tuplaantuu, Päivi Mujunen kertoo.

Kelohonkainen Neljän Tuulen Tupa sijaitsee Nelostien varrella, Kaamasen kylän pohjoispäässä. Majatalon yrittäjä Agle Kallas kertoo Neljän Tuulen Tuvan olevan viihtyisä ja rauhallinen lomanviettopaikka luonnon helmassa.

Muumipeikon ystävät ovat mahdollisesti panneet merkille, että muumitkin kaivoivat kultaa. Ilmiön esikuvaa ei tarvinnut hakea kaukaa. Muumien luojan, kirjailija Tove Janssonin veljet Per Olov (Prolle) ja Lars (Lasse) ehtivät pyöriä Ivalojoella vuodesta 1960 eteenpäin niin kauan kuin kunto kesti.

Arja Kotiranta rakastui jo noin 25 vuotta sitten Kaamaseen. Hän on ylpeä siitä, että kaamalaiset pitävät häntä yhtenä heistä.

– Kyläkaupan pitäminen on pitkälti asiakaspalvelua, siinä täytyy osata lukea ihmisiä – kun asiakas tulee liikkeeseen sisälle, niin täytyy katsoa millä tuulella hän on. Sitä näkee heti ilmeestä, että kannattaako tänään alkaa jutulle, vai olla hiiren hiljaa. Tämä pätee siis kyläläisiin, turistit ovat sitten asia erikseen. Heitä minä uskallan kyllä tervehtiä joka kerta, Kaamasen Kotipuodin kauppias Sonja Loponen kertoo.

Lähes kaksikymmentä vuotta Kaamasessa toiminutta Tuuruharjun luontopolkua on laajennettu. Luontopolkuun on nyt liitetty ”Tuuruharjun kuntosali”.

Esa Junttilan matka Nivalasta kohti Kaamasta alkoi vuonna 1984, kun mies lomautettiin talvikuukausien ajaksi hitsarin hommista.

– Siinä kun aloin miettiä, että mitä seuraavaksi, niin jo kohta eräät kaverit pyysivät minua Enontekiölle mettähommiin. Ja minä pölhö lähdin, kun ajattelin, että samahan se missä sitä yhden vuoden elämästään viettää, Junttila muistelee.

Koulu on jo toista vuotta mukana kehittämässä saamen kielikylpyopetusta jatkona saamenkieliselle varhais­kas­va­tukselle. Tavoitteena on saada lisää oppilaita saamenkielisen perusopetuksen piiriin.

Etäyhteyksiä hyödyntävässä pilottihankkeessa selvitetään, millainen tarve saamen kielten opetukselle on saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella sekä kehitetään teknisiä ja pedagogisia ratkaisuja etäopetukseen. Hanke on ehdolla vuoden 2020 Cygnaeus-palkinnon saajaksi.

Aluksi kielen käyttöön piti kiinnittää tietoisesti huomiota, nykyisin lapsiakin tulee komennettua sujuvasti saameksi.

Jos esimerkiksi omia veroasioitaan ei voi hoitaa saameksi, se on taas yksi kielen käyttömahdollisuus vähemmän. Sen seurauksena kieli köyhtyy ja lopulta kieltä pystyy käyttämään vain omassa kodissaan oman perheen kesken, sanoo kieliturvasihteeri Anne Kirste Aikio.

Vuotso on Suomen eteläisin saamelaiskylä. Asukkaita kylässä on noin 350. Vuotso sijaitsee valtatien 4 varrella. Etelästä päin tulevan toivottaa tervetulleeksi Saamenmaan lipun koristama Saamen portti.

Rovaniemeläinen Pauli Raivio oli haeskellut kultaa Sotajoelta jo 1950-luvulla. Hän oli laskenut, että Sotajoen keskijuoksun kaivamattomia paksusoraisia rantapankkeja voisi hyödyntää, jos kaivinkoneen avulla nostaisi vähäkultaisia pintamaita pois. Alueella voisi olla mahdollisuuksia kaivaa laajemminkin koneella.

– Arki Lapissa on aivan toista kuin se, mitä kokee lomamatkalla esimerkiksi Saariselällä, sanoo kaksikymmentä vuotta sitten Helsingistä Vuotsoon muuttanut Raija Hugg.

Heinäkuun lopulla Vuotson kaupalla valmistaudutaan vuoden kiireisimpään viikkoon.

Taideopettaja Tarja Pohjalainen keittää puutavaraa metalliputkissa Vuotsossa Sompion Arjan pihassa kotamaisessa rakennelmassa. Hanskat käsissä ja pitkä suojaesiliina yllään pienoisen savun keskellä hääräävää nainen on saanut tämän tästä vastata samaan kysymykseen:

– Aika monelle matkailijalle ja ohikulkijalle olen saanut selittää mitä teen, Tarja toteaa.

Sámi Duodji ry on Suomen saamelaisten käsityöntekijöiden yhdistys, joka toimii saamen­kä­si­työn­te­ki­jöiden etujärjestönä. Tänä vuonna yhdistyksen perustamisesta tulee kuluneeksi 45 vuotta.

Tässä juttusarjassa käsitellään 1970-luvulla alkunsa saanutta viimeisintä kultaryntäystä Ivalojoen vanhalla kulta-alueella.

Tätä lehteä kootessani olen jututtanut useampaa alueen matkailuyrittäjää ja kaikkien viesti on lähestulkoon sama: vaikka tulevasta ei tiedä, suomalaisten odotetaan tänä kesänä matkustavan kotimaassa tavallista enemmän.

Kotimaiset matkailijat ovat nyt erityisen tervetulleita, kun korona katkaisi kevään matkailusesongin kuin seinään.

Viisi vuotta sitten Minna Kataja pakkasi tavaransa ja sänkynsä pakettiautoon, hyppäsi rattiin ja lähti ajamaan kohti pohjoista. Tarkoituksena oli ottaa hetkellinen huili hektisestä elämästä etelässä, mutta toisin kävi.

Ruijanpolku on osa ikivanhaa Ruijan reittiä, joka kulki halki Pohjois-Suomen Perämereltä Luirojoen, Sompiojärven ja Ivalojoen kautta aina Norjan puolelle Ruijaan ja Jäämeren rannalle asti. Reittiosuus Kiilopääntieltä Laanilaan sopii mainiosti kuljettavaksi vaikka koko perheen kanssa.

Kakslauttasessa jo viidenkymmenen vuoden ajan toiminut retkeily- ja kurssikeskus Tievatupa avasi ovensa kesäkuun alussa. Vaikka kesäaikaan suurimman asiakaskunnan muodostavatkin nuorisoleiriläiset, on Tievatuvassa mahdollista majoittua myös pienemmissä ryhmissä. Karavaanereillekin löytyy omat palvelunsa.

Taiteenystäville Kakslauttanen Arctic Resortin West Village on pistäytymisen arvoinen paikka. Taidegallerian lisäksi kotimaista ja kansainvälistä taidetta löytyy alueella sijaitsevien keloiglujen seiniltä.

Kakslauttasesta kuusi kilometriä itään sijaitsee Suomen Ladun omistama tunturikeskus Kiilopää. Kiilopäällä pääsee nauttimaan Urho Kekkosen kansallispuiston tunturimaisemista joko omin päin tai opastetuilla retkillä.